Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Puhelimen nimi pitäisi muuttaa – Miten olisi tuijotin tai viestitin?

Meidän perheessä oli valkoinen lankapuhelin. Äiti opetti minulle soittamista. – Laitat sormen vaan siihen numeroreikään ja käännät sitä tuohon suuntaan. Ykkösen sormityöstä selvisi nopeasti, mutta nollaa ja ysiä piti veivata lähes koko ympyrän verran. Ei se jämäkkä kosketusnäytötön ikinä piippaillut, vaikka joku tuttu sai samaan aikaan julkisuutta kaipaavan ajatuksen ruokaostoksillaan T-marketissa. Parasta oli kun isosiskoni poikaystävä soitti ja vastasin. – Onko Minna kotona? – On. Sitten seurasi pitkä hiljaisuus. – Niin, pyydätkö sitä puhelimeen. Minä, kiltti poika se vastasin vain kysymyksiin. Vaikka se veivauslaite oli aina eteisen pöydällä, niin en tuijotellut sitä sentään tunteja päivässä. Hulluna olisivat pitäneet. Nykyisin puhelimen tuijotus vie suuren osan ajastamme. Nettiyhteys kännykässä on muuttanut elämäämme ja muuttaa jatkuvasti niin paljon, ettei kukaan edes ymmärrä muutosten suuruutta. Bussissa istuessa tuijotetaan kännykkää. Ajatelkaa, kuinka monta kahden ihmisen katseen kohtaamista tässä maailmassa jää syntymättä vain sen takia, kun tuijotamme puhelinta. Ei pelkästään julkisilla paikoilla vaan myös kotona. Ajatelkaa, kuinka kätevää on tuijottaa kännykkää sosiaalisesti kiusallisessa tilanteessa. Ei tarvitse tervehtiä puolituttua, kun ei muka häntä huomaa. Enää ei välttämättä tarvitse vaihtaa kadulla toiselle puolelle tai kääntyä marketissa hyllyjen taakse piiloon. Autoa ajaessa tuijotamme kännykkää, ainakin silloin tällöin. Miten ennen tulimmekaan toimeen ilman Whatsapp -ryhmiä? Viesteihin odotetaan vastausta heti, ei vasta illalla. Kätevää se on, mutta kun informaatiotulvassa pää voi hajota. Taitaa olla niin, että vain nukkuessa ja sukeltaessa elämme kännykkävapaata aikaa. Ja sitten ihmettelemme, miten (myös) ne nuoret ovat koko ajan nenä kiinni kännykässä. Jatkuva sosiaalinettiyhteys orjuuttaa ihmisen yllättävän helposti. Tavoittamattomissakaan ei oikein pärjää. Muuten on aivan kuutamolla lasten koulu- ja harrastusasioista, myös omistaan. Enää ei lasta opeteta veivaamaan sormi reiässä. Lapsi opettaa pian isiä, kun koulussa jo koodataan ja tubettajat rulettavat. Ja puhelimen nimihän pitäisi vaihtaa. Suurimman osan ajasta sillä laitteella ei nimittäin puhuta. Miten olisi tuijotin tai viestitin? ”Monta katseen kohtaamista jää syntymättä.”