Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Museo …mielessäin – "Voitaisiinko kivinavetta-asia ottaa uudelleen puntariin?"

Ei ole niin vähäistä kuntaa Suomessa, ettei sillä olisi varaa ylläpitää omaa paikallismuseotaan. Paitsi Sastamala. ”Varastossa esineet on varastettu yleisöltä.” Nämä sanat ovat dosentti Marja-Liisa Rönkön . Asiain tilan luonnehdinta on osuva, ja sille antaa suuren painon se, että sanojana on museologi, taidehistorioitsija ja kulttuuriperinnön ammattilainen. Vielä ei ole myöhäistä pelastaa kotiseutuneuvos Esko Pietilän perintöä. Se perintö puolestaan oli painava, olihan sen rakentanut arvostettu museomies ja konservoija. Museo sijaitsi Pappilan kivinavetassa – museotilana kävijän mielestä mainio, mutta olisi vaatinut rahaa remontoida se nykyvaatimusten mukaiseksi. Ehkä olot nykyisessä varastossa ovat soveltuvat. Ongelma vain on, että kokoelma ei ole yleisön nähtävänä. Selviö on, että sen jokainen esine on korvaamaton. Paikallishistorian pysyvää näyttelyä eivät pysty korvaamaan erilaiset ”tapahtumatorit”, vaikka ne ovatkin mainiosti ja innovatiivisesti ideoituja ja vallan loistavasti toteutettuja. Syyttävän sormi sojottaa kohti rahahanojen vääntäjiä. Onko mahdollista, että jo kertaalleen asiantuntemuksella kerätty ja vaalittu kokoelma on nykypäättäjien mielestä niin vähäarvoinen, että se joutaa kyyhöttämään varastossa? Sille ei haluta uhrata rahaa. Samaan aikaan kuitenkin porskautellaan suunnitelmilla rahasyöpöistä jättihankkeista kuten uimahallista, olkoonkin, että sillekin löytyy painavia perusteita. Joku voisi lisätä tähän, että älkää kuolleita palvelko, palvelkaa eläviä. Joku toinen voisi lisätä, että ken ei historiaansa arvosta, ei arvosta tulevaisuuttaankaan. Voitaisiinko kivinavetta-asia ottaa uudelleen puntariin? Pysyvä museon perusnäyttely on arvo itsessään. Sen arvoa tai arvottomuutta ei voi mitata kävijämäärällä, kassavirralla, tappioilla, kustannuksilla. Kotiseudun historiasta kertovan esineistön merkitys ei ole aineellisessa tuottavuudessa vaan henkisessä omaisuudessa. Sen tulee olla satunnaisenkin kävijän tavoitettavissa muistutuksena siitä, että olemme lenkki menneisyyden ja tulevaisuuden välissä.