Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: "Olen miettinyt ratkaisua vaikeaan päätökseen – palatakko vai ei"

Syksyn koittaessa on jälleen aika suunnata muille maille. Mutta miksi jättää kotimaa taakseen yhä uudelleen ja elää toisenlaisen kulttuurin ja paikan muovaamaa arkea? Yksi tärkeimmistä syistä siihen on haastaa omat mukavuusalueen rajansa. Suomi ei tunnu enää yhtään niin tutulta kuin ennen ulkomaille muuttamista, eikä vastaavasti Kiina ole enää niin outola kuin viisi vuotta sitten sinne ensimmäistä kertaa saapuessani. Ulkomailla on mahdollista kokea uusia, ennalta-arvaamattomia ja ennennäkemättömiä tilanteita ja sattumuksia huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Siten Kiinassa asuminen toimii minulle tehokkaana keinona kehittää itseäni, ei vain opiskelun, vaan myös arjen asettamien haasteiden kautta. Elämä kantaa ja kuljettaa -lausahdus voi olla tekosyy päämäärättömyyteen ja tavoitteiden asettamisen välttelyyn. Minulle sanaparsi tarkoittaa muuta. Vaikka Kiinaan muuttaminen ei ollutkaan aikoinaan oma ideani, on se antanut suunnan elämälleni ja toiminut eteenpäin kantavana tekijänä kohti elämänsisällön ja -polun ammentamista kiinalaisesta kulttuurista. Kahden maan välillä eläminen ei ole aina helppoa, vaikka siinä hyvät puolensa onkin. Pitkä matka ja aikaero ovat haasteista pienimmät, ja koti-ikäväänkin on ehtinyt vuosien varrella tottua. Vaikeus ei myöskään liity vieraassa paikassa asumiseen, vaan siirtymäkohtaan, jolloin totuttelee ennalta tuttuun sieltä poissaolon aikana muodostuneen vierauden tunteen vaikuttaessa taustalla. Väistämättä kyseenalaistan jonnekin paikkaan kuulumisen käsitteen. Tulo Suomeen tuntuu kuin saapuisin lomakohteeseen. Koska en ole elänyt arkea kotimaassa enää moneen vuoteen, kotoutuminen ei tapahdu hetkessä, vaan se voi viedä viikkoja. Ja sitten onkin loma jo usein lopuillaan, ja tulee aika tottua ajatukseen jättää Suomi jälleen taakseen. Kohtaan samankaltaisia ajatuksia Kiinassa. Aina on ikävä lähteä ja jättää tutuksi tulleet paikat, kulttuuri ja läheiset ihmiset, mutta joka kerta on myös ihana saapua ja kokea jälleennäkemisiä ihmisten ja ympäristön suhteen. Näin käy aina kumpaan suuntaan maiden välillä sitten matkaankin. Olen miettinyt useana vuonna alkukevään aikaan ratkaisua vaikeaan päätökseen: palatakko takaisin Kiinaan kesäloman jälkeen. Niin kuin jokaisella kerralla tähän mennessä, päätös oli tänäkin vuonna sama: palaan. Tällä kertaa kolmeksi vuodeksi kansainvälisiin suhteisiin liittyvien yliopisto-opintojen pariin.