Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Tee jotain – "Kyseenalaistan tarpeen lähteä halpalennolla Thaimaahan tai Kanariansaarille"

Ennustettu ilmaston lämpeneminen 1,5 asteella tuo muutoksia itse kunkin elämään. Kuka sen tietää, ovatko tulevaisuudessa omavaraisuus ja pienet yhteisöt arkitodellisuutta. Ihmisen toimien vuoksi tulevaisuus näyttää kuperkeikalta tuntemattomaan. Teollistuminen alkoi Iso-Britanniassa 1700-luvun lopulla ja muu maailma seurasi omaan tahtiinsa perässä. Suomessa 1860-luvulla sahateollisuus ja pari vuosikymmentä myöhemmin puunjalostusteollisuus siirsivät maamme omavaraistaloudesta vaihtotalouden kautta rahatalouteen. Pohjoisessa hyvinvointivaltiossa kulutustottumuksemme ovat sitä luokkaa, että vuotuinen ylikulutuspäivä on Suomessa jo huhtikuussa, kun maailmalla se on keskimäärin elokuussa. Teollisuus ja liikenne ovat suurimpia energiankuluttajiamme, mutta kyllä tavallinen kaduntallaajakin vaikuttaa asioihin omilla valinnoillaan. Noin 80 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa, ja tähän suuntaan ollaan menossa myös Suomessa. Se tarkoittaa sitä, että julkinen liikenne palvelee ja asumistiheyttä riittää. Niin luulisi. Lähes joka tönössä on auto, sillä jos linja-auton aikataulut eivät käy itselle, valintana on oma menopeli verotuksesta huolimatta. Yksityisautoilu on todella vankka, maahan nuijittu normi, jota ei saada muutettua. Siksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä ollaan siirtymässä sähköautoiluun. Uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat voimakkaassa laskussa. Jotta hiilidioksidin määrä ilmassa pienenisi, meidän pitäisi myös istuttaa valtavasti puita ja antaa soiden olla luonnonvaraisia. Kaupungistuminen on lisännyt kertakäyttökulttuuria ja matkailua. Pahvisten kahvimukien kanssa kävely voitaisiin vaihtaa muumimukikulttuuriksi, jos minulta kysytään. Ja paljon upeaa nähtävää on kotimaassakin. Kyseenalaistan tarpeen lähteä halpalennolla mahdollisimman vanhoilla koneilla Thaimaahan tai Kanariansaarille kolme kertaa vuodessa. Ympäristö voidaan sivuuttaa tai jättää tunnistamatta päätöksenteossa, jossa määrittäjänä on bruttokansantuote. Tämä kummallisuus voi kääntyä tulevaisuudessa päälaelleen. Seuraavan listan lukemista ei voi vältellä enää hamaan tappiin asti. Vähenevät luonnonvarat, luonnonkatastrofit, niukkenevat elämisen ehdot, siirtolaisuus, kamppailu juomavedestä ja ruoan hinnan kallistuminen. Mitä teemme, kun eväät on syöty?