Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hirvisoppa upposi Suodenniemellä ja sai melkein koko kylän liikkeelle – jättimäisistä peijaisista suunnitellaan perinnettä

Liemi. Se on hyvän hirvisopan salaisuus, sanoo Suodenniemen Metsästysseuran hirvijahtipäällikkönä, johtokunnan jäsenenä ja rahastonhoitajana toimiva Heikki Hujo Suodenniemen Metsästysseuran peijaisissa lauantaina. –Armeijassa sitä painotettiin, että liemen pitää olla hyvää, Hujo toteaa Suodenniemen Metsästysseuran teltassa, jonka alla monet nälkäiset kyläläiset täyttävät vatsojaan hirvenlihalla. Liha, jota teltassa syödään, on paikallista, sillä sitä varten metsästetyt hirvet on kaadettu nimenomaan Suodenniemen metsissä. –Varasimme soppaa 400 henkilölle, joten vein noin 40 kiloa lihaa Heinon Leipomolle, jossa soppa sitten tehtiin. Ruokaa tarjotaan niin kauan kuin sitä riittää. Hirvisopan lisäksi peijaisissa leijuu kahvin tuoksu. Sumppia ei kuitenkaan keitetä nappia painamalla, vaan tarjolla on nostalgista nokipannukahvia. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.) "Luulen, että se on se soppa" Suodenniemeläiset Kalle Pihlajamäki ja Sari Tuominen olivat Suodenniemen Metsästysseuran peijaisissa myös vuosi sitten, kun tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran. Syy, jonka takia he peijaisiin palasivat, piilee ruoassa. –Luulen, että se on se soppa, pohtii Pihlajamäki. Tuominen on samoilla linjoilla. Hän kuvailee sopan makua erinomaiseksi. –Maistuu myös Topiakselle, Tuominen kertoo ja siirtää sitten soppaa alle 2-vuotiaan sukulaisensa suuhun. Myös Veli Rantanen hehkuttaa hirvisopan makua, mutta hän löytää peijaisista toisenkin puolen. –Täällä näkee paljon kavereita. Olen tosin itse tamperelainen, mutta käyn viikonloppuisin mökillä täällä Suodenniemellä, Rantanen kertoo. Rantasen seurassa olevat suodenniemeläiset Juho ja Anna Hesso ovat samaa mieltä. Juho on peijaisissa ensimmäistä kertaa, Anna sen sijaan ei. –Joskus lapsena olen peijaisissa ollut, ja sieltä muistan hirvisopan hyvän maun, Anna Hesso sanoo. Hirvisopan maun muistaa myös suodenniemeläinen Saila Ahonen – ehkä jopa liian hyvin. –En totisesti ole ensimmäistä kertaa peijaisissa. Miesvainaani oli nimittäin hirviporukassa mukana, ja olen syönyt hirvenlihaa jo kyllästymiseen asti. Suodenniemen peijaisissa hän näkee hyviä ja huonoja puolia. –Sisällä on tietenkin mukavampi syödä kuin ulkona, mutta toisaalta ulkona tämä on tällainen kaiken kansan tapahtuma, johon on helppo tulla, Ahonen sanoo. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) Enemmän väkeä kuin vuosi sitten Suodenniemen Metsästysseuran puheenjohtajan Jari Ylisen mukaan hirvisoppa houkutteli paikalle tänä vuonna enemmän ihmisiä kuin vuosi sitten. –Me haluamme tuoda metsästystä ja metsästäjiä näkyviin, ja se on se syy, miksi näitä tapahtumia täällä järjestämme, Ylinen kertoo. Siinä on sen sijaan taustalla pelko harrastuksen niin sanotusta ukkoutumisesta. –Pyrimme siihen, että saisimme lisää nuoria ja naisia mukaan tähän touhuun, ettei tämä jäisi vain ukkojen harrastukseksi. Eipä näillä metsäkulmilla liiemmin harrastusmahdollisuuksia muutenkaan ole. Metsästäminen on Ylisen mukaan hyvä harrastus siksi, että luonnossa liikkuminen opettaa kurinalaisuutta – ja luonnon tuntemusta. –Siinä oppii näkemään myös sen, mistä ja miten luonnollinen ruoka tulee pöytään. Ylinen jatkaa, että Suodenniemen Metsästysseuran tarkoituksena on järjestää samanlaiset peijaiset myös ensi vuonna. –Tarkoituksenamme on tehdä tästä perinne. Kiitos siitä kuuluu osittain Suodenniemen Säästöpankkisäätiölle, joka rahoitti meille tämän teltan. Ylisen mukaan peijaisista on pyritty tekemään mahdollisimman matalan kynnyksen tapahtuma, johon joka ikinen on tervetullut syömään soppaa. –Olisi hyvä, että ihmisillä olisi edes kerran vuodessa mahdollisuus maistaa hirvenlihaa, Ylinen toteaa.