Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Haluaako Sastamala olla söpö, köyhä vai komea? – Sastamalan Museo on oikeutettu myös uudisrakennukseen

MIELIPIDE Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen luoma museo ja sen julkaisusarja ovat edustaneet maamme museotyön huippua 60-luvulle saakka. Vuonna 1974, maassa syntynyttä uutta mallia noudattaen, museo lahjoitettiin kaupungille. Päätös ei koitunut pelkästään siunaukseksi. Kaupunki ei pitänyt rakennuksesta riittävää huolta, ja valtionosuus hädin tuskin pystyi pitämään museon toiminnassa. Kotiseutuyhdistys oli voimiensa vuosina kerännyt varat uudisrakennusta varten. Rakennusrahat olivat koossa jo ennen sotia. Museolle oli ostettu tontti pappilan mailta sillan pielestä (Johannes Bäckin katu), vastapäätä kirkkoa. Luonnoksia näkötornilliseksi kivitaloksi oli laadittu. Sodan seurauksena rahat menivät, ja yhdistys oli pakotettu vaihtamaan arvotonttinsa tarpeettomaksi muuttuneeseen vanhaan navettaan. Näin kivinavetasta tuli museoesine, ja yksinomaan museon ansiosta se on säilynyt. Muuten se olisi surutta purettu, kuten Jaatsin navettakin, joka sijaitsi Asemakatu 20:n paikkeilla. Rakennuksella ei ole enää muuta arvoa kuin kasvanut museoarvo, mutta imagoarvo on vielä sitäkin suurempi. Ratkaisevin seikka on sijainti eli paikan henki, genius loci. Historiallisesti katsoen kyseessä on arvolatautunut rakennus, joka kaupungin keskustaan unohtuneena on kuin huutomerkki. Ei ole samantekevää, mitä sen sisällä on: navetta on tahtomattakin osa Sastamalan brändiä. On oltava tarkkana, millaiselle toiminnolle tämä lisäarvo suodaan. Ja ajateltiinpa käyttäjäksi keitä tai mitä tahansa, on edessä sama korjausurakka rakennuksen saattamiseksi nykyvaatimusten tasolle. Museoeettisesti katsoen navetasta nimenomaan näyttelytilana ei pidä luopua, ennen kuin löydetään ylivoimaisesti parempi, mieluiten pysyvä ratkaisu. Esimerkiksi tornihuvila ei kelpaa sen paremmin rakenteellisesti kuin symbolisestikaan. Tehdään imagollinen ajatusleikki: Koko Sastamalan alueen parituhatvuotinen tarina 1) porvaristalon takapihalla sijaitsevaan mummonmökkiin askarreltuna, 2) syrjäkylän hylättyyn kansakouluun tungettuna ja yleisöltä pääosin suljettuna tai 3) komeaan julkisluonteiseen, seudun yleisestä vauraudesta kertovaan rakennukseen nykytekniikan keinoin kokonaan uudistettuna näyttelynä. Haluaako Sastamala siis olla söpö, köyhä vai komea? Paras vaihtoehto on uudisrakennus. Nyt kun keskustaa jälleen kilvalla ideoidaan, on ohjelmassa osoitettu paljonkin tilaa uudisrakentamiselle, muttei juuri mitään pelipalikoita ideointia siivittämään. ”Suppea yleinen ideakilpailu” käsittää vain ”ydinkeskustan” nykyiset toiminnot (tori, linja-autoasema) ja rakennukset. Ainoa ”uusi” elementti on uimahalli. Koppaan olisi pitänyt heittää kaikki keskustaan sopivat ja puutteellisissa oloissa toimivat kuten museo, konserttisali, taidemuseo, teatteri – kaupungintalokin, jotka sopisivat yhdistettäviksi uimahallinkin kanssa. Se olisi voinut kirvoittaa aivan uusia näkökulmia. Mitään vaaraahan ei olisi ollut, kun niitä ei kuitenkaan toteutettaisi, mutta saataisiin rikkaampaan ajattelua. Nykytilanteessa selkein ratkaisu on rakentaa museon uudistilat navettarakennuksen yhteyteen. Tilaahan siinä on, ja uudet rakennukset aina houkuttelevat kävijöitä kauempaakin. Ilahduttavaa on, että Sastamala on entistä paremmin hyväksymässä aidon ja alkuperäisen maaseutukaupunki-identiteettinsä. Se ei ole edelleenkään Tampereen tai Porin kasvukehän sisällä, vaan on aina ollut itsenäinen, jo 300-luvulta lähtien vakituisesti asuttu seutukunta, nykytermillä ilmaistuna ydinmaaseutua. Identiteetin tutkailuun ja jalostamiseen pappilan navetta sopii näin aluksi varsin hyvin. Marja-Liisa Rönkkö suomalaisista museorakennuksista väitellyt museologian dosentti, Helsinki