Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Hulluuden Highway

Kuuntelen ajomatkan ratoksi radiota, ja ilokseni haastattelujen välissä alkaa soida Haloo Helsingin biisi Hulluuden Highway . Rakastan Elli Haloon syvällisiä sanoituksia ja jammailen mukana tuttuja sanoja tapaillen. Sulje silmät, sulje suu, sulje kaikki aistit, niin tää helpottuu. Laske viiteen, tuhanteen, laske hartiat takas kohdalleen. Bändi ei ole vielä päässyt kertosäkeeseen, kun näen yhtäkkiä väärällä kaistalla vastaantulijan valot. En ehdi nähdä elämäni tarinan vilahtavan silmissäni, en ehdi ajatella läheisiäni rakastavin terveisin. Ajatukseen ei ole aikaa, sillä seuraava aistimus on kova törmäysääni ja turvatyynyn suojaava pehmeys. Avaat silmäsi ja hengität. Ehkä huomenna sä ymmärrät. Vielä elossa oot. Kurkunpää ja keuhkot reagoivat turvatyynyn jauheeseen sekä moottorista valuvien nesteiden kemiallisiin höyryihin. Yskin ja nousen autosta törmäyksestä huumaantuneena. Metsätaival on hiljaa. Hiekkatie on pysähtynyt. Ajoneuvonsa hallinnan vain sekunteja ennen kohtaamistamme menettänyt kuski on vielä autossaan. Päällimmäisenä ajatuksenani on mennä katsomaan, miten hänelle kävi. Hapuilen laukusta puhelinta yleiseen hälytysnumeroon soittoa varten. Vielä elossa oot, jatkaa Elli Haloo lauluaan. Ensimmäinen ohikulkija pysähtyy kolaripaikalle. Pikkuhiljaa asiat järjestyvät, ja ambulanssit, vapaapalokunnan hälytysvuoro ja poliisin yksikkö saapuvat paikalle. Tarkastusten ja lääkityksen jälkeen saan luvan lähteä läheiseni kyydissä yöpaikkaa kohti. Ajettuamme pari sataa metriä, alkaa alitajuntani työntää aistittavakseni kolariääniä kertausmerkillä varustettuna. Silmät sulkiessani näen mielessäni kirkkaat ajovalot. Ne lähestyvät liian nopeasti. Kun valot sammuu, niin sä kaiken näät. Kun valot sammuu, niin sä valvomaan jäät. Seuraava päivä menee väsymyksen pilvessä. Toipuminen alkaa. Enkelit suojasivat elämääni. Aikani ei ollut vielä lähteä. "Keuhkot reagoivat turvatyynyn jauheeseen."