Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Olo kuin heinäntekijällä

Niin se vaan maailma muuttuu. Pakko todeta. Marraskuun harmaana, sateisena iltapäivänä ajelin mutkaista, kuoppaista tietä Suodenniemeltä kohden Sastamalan ydintä. Tarkemmin, kohden Sylvään koulua ja kaupunginvaltuuston budjettikokousta. Mieleeni tulvi asioita menneiltä vuosilta. Päällimmäiseksi nousi se kuuluisa kokous samaisella areenalla 10 vuotta aiemmin. Se, jonka alussa en voinut tietää, milloin pääsen kotiin. Kaupunkimme ydin otti minut vastaan sumussa ja tihkusateessa. Aivan, kuten Suodenniemikin saattoi minut matkaan kuran ja harmauden keskeltä. Kävelin auditorioon, yhäti muistojen vallassa. Kokous alkoi. Yritin ottaa mukavaa asentoa epämukavalla jakkaralla. Varauduin tietysti pitkään istumiseen. Nyt ei ollut isoa paperinivaskaa mukanani, kuten silloin joskus. Läppärin näytöllä oli kaikki kokousaineisto. Puheenjohtaja-Ulla avasi reippaaseen tyyliinsä kokouksen. Nopeasti mentiin asiaan. Kooltaan kovasti kymmenen vuoden takaisesta pienentynyt porukka seurasi hiirenhiljaa, kun Ullan nuija paukkui Sylvään kokouspöydän pintaan kohta kohdalta, pykälä pykälältä. Erinomaisesti valmistellun toistasataasivuisen talousarvion takasivu alkoi nopeasti häämöttää. Jopa niin, että edes uni ei kerennyt silmään tulla. Vähäisin muutoksin tuo eepos hyväksyttiin ilman ainoatakaan puurotaukoa. Puhumattakaan kahvitauosta, joka ei ehtinyt tulla edes mieleen. Koko asialista käsiteltiin riuskasti, joten kokous päättyi jo pari tuntia alkamisensa jälkeen. Olo oli kuin entisajan heinäntekijällä, jonka kaatosade ajoi latoon kesken riuskan työnteon. Siinäkö se oli? Kaupungin tärkein asiakirja, jossa miljoonat eurot laitettiin paikoilleen, hyväksyttiin kaupunkimme historian ennätysvauhdilla. Sastamala on ensivuonna kymppiluokkalainen. Sen syntymän jälkeen paljon on Vammaskoski vettä lävitseen päästänyt. Suuri osa päättäjistä kaupungissa on yhä samoja kuin silloinkin, mutta paljon on vaihtunutkin, sekä virkaportaassa että meissä luottamushenkilöissä. Kun kaupunkimme vähitellen kuoriutuu potkuhousuistaan, sen päätöksentekokulttuurikin elää. Siitäkös voimme iloita, ja ihan aidosti. Havahdun suloiseen todellisuuteen. Olen päässyt kotiin Sylväältä ihmisten aikaan. Saan odotella rauhassa suosikkiohjelmaani, uutisia. Ja ilta, sehän on vielä nuori. "Kaupungin tärkein asiakirja hyväksyttiin ennätysvauhdilla."