Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ennen vanhaan: Maanteillä ei hurjasteltu – suurin sallittu nopeus oli 25 km/h

Kun auto on sulla alla, niin päästä voit helpommalla, lauletaan iskelmässä. Sata vuotta sitten auto oli harvinainen maaseudun teillä, se aiheutti ihmetystä ja pikkupojilla oli hauskaa pinkaista ajokin perään. Auton merkitys liikkumisvälineenä pysyi vähäisenä ja maamme autoistui myöhään. Ajokeiden kiusana olivat kuoppaiset ja mutkaiset tiet, joita ei talvella aurattu. Monesti autojen kohtaaminen kapealla kärrytiellä kävi hankalaksi, eikä kehno tiestö kestänyt raskasta liikennettä. Ensimmäisiä takseja Autoa ei hankittu huvin vuoksi, vaan tärkeille matkoille. Ensimmäisten autojen omistajissa löytyi tehtailijoita, tilanomistajia, lääkäreitä, pappeja ja asianajajia. Näillä seuduin punkalaitumelainen Oskari Rasi lienee ensimmäisiä, joka tarjosi kyytejä maksusta vuonna 1913 sekä huittislaisyritys Matti Olli, Krogerus ja Käki. Huittislainen eläinlääkäri John Englad kulki virkamatkansa Opelilla. Vammalassa insinööri Lindström hankki moottoripyörän vuonna 1915, samoin maanviljelijä Kalle Pukki, jonka ajelu katkesi ikävästi keväällä 1918. Kiikassa Hanno Jaamala ajeli kaksisylinterisellään, mutta tauti vei nuorukaisen ja perikunta myi pyörän vuonna 1917. Metsänhoitaja K.W. Packale´n omisti seudulla Fiatin vuonna 1915. Muuan tuntematon autoilija oli ohittanut kiikkalaisen Ville Kylväjän hevosen, silloin arka polle oli pelästynyt ja lysähtänyt kuolleena maahan. Autoihin tottumattomat hevoset säikkyivät, eikä törmäyksiltä voitu välttyä. Autot tulivat Tyrvään seudulle 20-luvulla 1920-luvulla autot alkoivat huristella Tyrvään seudulla, mutta eivät syrjäyttäneet hevospelejä. Vammalassa kauppias FR. Tamminen edusti amerikkalaisia autoja, moottoripyöriä ja myi bensiiniä. Linja-autojen tulo 20-luvulla aloitti matkustelun. Kalle Syväjärvi & Kumpp. ostivat toukokuussa 1922 amerikkalaisen Rebublic-merkkisen kuorma-auton Hämeenkyrön Osuusmeijeriltä. Kauppahinta oli 100000 markkaa. Tullien välttämiseksi kuorma-autot tuotiin osina, vasta sitten tehtiin hytit ja lavat, maalattiin joko harmaiksi tai mustiksi. Autoissa oli umpikumirenkaat, minkä takia matkustusmukavuus ei ollut järin kehuttava. Rebublic välitti matkustaja- ja tavaraliikennettä välillä Tyrvää-Punkalaidun-Humppila. Toinen osakas oli N. Korkki. Syväjärvi myi hyväkuntoisen auton jo vuonna 1924 jatkaakseen kauppiaan hommia. Sammaljoen autoyhtiö aloitti liikennöinnin samoihin aikoihin ajaen arkipäivinä Sammaljoelta Tyrvään asemalle ja Illoon. Muuna aikana autoa sai tilata A. Westerlundilta. Ajolupa tuli pakolliseksi Vuonna 1922 alettiin valtakunnallisesti rekisteröidä autokantaa. Myös autojen ohjaamiseen piti hakea ajolupa, täällä katsastusmiehenä toimi insinööri Lauri Aarno. Asetus ajokortin pakollisuudesta astui voimaan seuraavana vuonna. Vammalassa ajo-opetusta antoi Vasteniuksen autokoulu sekä Niilo Ranni, jonka auton ohjaus- ja korjauskurssi maksoi 800 markkaa. Vuonna 1923 autokanta lähti nousuun. Autojen saatavuus loi uuden elinkeinon, kun ammattimaiseen ajoon myönnettiin lupia. Ensimmäisiä umpiautoja lyhemmille ja pidemmille matkoille tarjosivat autoilijat Väinö Nurkki, Lauri Apiainen, Erkki Leino ja J. Vastenius. Pirssiautoista tuli suosittuja matkustusvälineitä, ja hetimiten Tyrvään Lotat tekivät huvimatkan vanhalta torilta Torralle Nokkakylään. Vauhti ei päätä huimannut Maanteillä ei hurjasteltu. Vuonna 1925 henkilöautolla ei saanut liikkua ennen vapunpäivää suuremmalla nopeudella kuin 25 km/h, muilla autoilla 20 km/h. Samana vuonna Ruotsilan kartano palkkasi auton- ja traktorin kuljettajaksi Johan Anderssonin. Traktori oli Kullervo-merkkinen. Niinä aikoina Eero Kuutin ja Tuomas Rautajoen maatiloille hankittiin myös Kullervo-traktorit. Kolmas päivä toukokuuta 1927 mahdollisti reissata Tyrväältä Turkuun ja takaisin. Linja-autofirman johdossa olivat liikemiehet H. Nieminen ja V. Heinonen Lauttakylästä. Seuraavana vuonna Kalle Tuomisto alkoi kuljettaa pienellä Buickilla väkeä Karkusta Turkuun. Kallen ura liikennöitsijänä jäi lyhyeksi, sitä vastoin Lauttakylän miesten yritys kasvoi. Salakauppa rehotti Kieltolain 1919–1932 vaikutus synnytti uuden ammattikunnan, pirtun salakuljettajat. Salakauppa rehotti ja pirtu kulki autoissa eri puolille maata. Turkulaisilla trokareilla kävi huono tuuri, kun jäivät Tyrväällä kiikkiin. Autosta löytyi 430 litran spriilasti. Vammalassa bensiininjakelupaikka oli Nobel-standardi, josta sanottiin autohuolloksi. Vuonna 1928 autohuollosta lähtivät linja-autot Lauttakylään ja Turkuun kaksi kertaa päivässä ja takaisin. Autohuollon paikkeilla on nyt liikenneympyrä. Sota-aikana autoihin ei saanut bensiiniä. Energian korvasi autoihin asennetut häkäpöntöt, joissa poltettiin koivupuun pilkkeitä. Katselin pikkuplikkana, kun Tuomo Koivula halkoi pilkkeitä Lindströmin International -kuormuriin, silloin elettiin kesää 1944.