Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Päivi Vesanen luuli, ettei pysty laulamaan enää koskaan – "Sain ääneni takaisin, mutta aivan toisenlaisena kuin se oli ollut"

Kuka olet, mitä teet ja mistä tulet? –Olen Päivi Vesanen ja kotoisin Äetsästä. Mieheni Hannu Vesasen kanssa meille tulee ensi kesänä täyteen 40 vuotta yhteistä taivalta. Meillä on kaksi aikuista lasta, joista vanhempi, Harri, asuu perheensä kanssa Kangasniemellä ja nuorempi, Maarit, Porissa. Me asumme Sastamalassa Kärppälässä. –Olen ollut runsaan vuoden työkyvyttömyyseläkkeellä. Teen vapaaehtoistyötä Sastamalan Vapaaseurakunnan kirpputorilla, Valonpilkussa. Olen myös seurakuntani musiikissa yhtenä vastuunkantajana. Käyn muissakin seurakunnissa laulamassa, sen mukaan kun kutsuja tulee. Hannu on paitsi hyvä kuski, myös suurin tukijani sekä hyvä myynti- ja mainosmies äänitteilleni. Kauanko olet tehnyt musiikkia? –Olen laulanut pienestä asti. Ensimmäinen julkinen esiintymiseni oli jo 3-vuotiaana Keikyän kirkossa pidetyssä perhekirkossa. Kävin silloin jo pyhäkoulua ja sitä kautta päädyin kirkon eteen laulamaan laulua: Mä olen niin pienoinen… Mistä kaikki alkoi? –Vuonna 1976 opettelin soittamaan kitaraa. Innostukseni oli valtava ja vajaan vuoden päästä syntyivät ensimmäiset laulut. Laulun sävel alkaa soida sisälläni ja samalla siihen tulevat sanat. Lauluja on kertynyt vuosikymmenten aikana lähes 500. –1980-luvulla lauloin veljeni ja hänen vaimonsa kanssa äänitteen Ristinsä veren alla . Se tehtiin Vapaaehtoisen vankilatyön hyväksi. Sen jälkeen oli noin 30 hiljaista vuotta. Lauluja kertyi pöytälaatikkoon ja ne polttivat sisälläni – en vain tiennyt, miten niitä saisi eteenpäin. Joitakin lauluja lauloimme seurakuntani kuorossa ja lauluryhmissä, joiden vetäjänä olin vuosia. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan polte ja kipuilu sisälläni jatkuivat. Kuitenkin oli lähes mahdotonta ajatella oman äänitteen tekemistä. –Vuonna 2014 sairastin kurkkuani ja laulaminen tyrehtyi lopullisesti. Ajattelin, etten koskaan enää laula. Sain kuitenkin ääneni takaisin, mutta aivan toisenlaisena kuin se oli ennen ollut. Ajattelin, että voisin ainakin laulaa omaksi ilokseni kotona, mutta en koskaan julkisesti. Eri vaiheiden kautta kävi kuitenkin niin, että pian lauloin jo yksin kotikirkossani. Sinulta ilmestyi juuri uusi äänite. Millainen se on? –Uusin äänitteeni Päämäärään , ilmestyi kolmisen viikkoa sitten. Se julkaistiin sunnuntaina Sastamalan Vapaakirkossa. Levy sisältää lauluja vuosilta 2016– 2017. Tämä levy syntyi melkoisella kivulla, mutta nyt kun olen kuullut lopputuloksen, ymmärrän paremmin, miksi niin. Mikä levyn kappaleista koskettaa sinua itseäsi eniten? –Levyllä on minulle itselleni rakkaita lauluja, mutta ihan erityisesti laulu Kotiin . En tiennyt yhtään, millainen siitä tulisi, mutta kun se oli valmis, tajusin sen kertovan omasta suhteestani paitsi Jumalaan, myös omaan lapsuuskotiini ja vanhempiini. Kun olin nuori, äiti odotti minua aina lauantaiöisin diskosta kotiin. Hän antoi syötävää ja toivotti hyvää yötä. Laulun viimeinen säkeistö kuvaa äitini pois menoa (2006) ja sitä ikävän aukkoa, jonka hän jätti sydämeeni. Laulussa on kuitenkin näkemisen toivo. Miten vietät joulua? –Edessä on joulu, kaikkine kiireineen ja paineineen. Joulu on monelle yksinäistä ja ahdistavaa aikaa. Meillä ovat ajan ja iän myötä joulut muuttuneet, välillä olemme kahden, välillä lapset tulevat meille. Tänä jouluna olemme kahdestaan. Odotan leppoisaa, rauhallista yhdessäoloa, käymme haudoilla sekä katsomassa Hannun äitiä Äetsässä. Joulusauna ja jouluateria kuuluvat tietysti asiaan, ja ehkä jouluajelukin, jolloin on kiva katsella monenlaisia jouluvaloja.