Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Muistavatko vain joutsenet Sastamalan tarinan? – "Museotoimintaa ei nyplätä pitsihuviloiden tornihuoneissa"

MIELIPIDE Sastamalan museotoiminnassa on isoja haasteita. Strategioita on laadittu ja hylätty. Ammattilaiset ja maallikot ovat esittäneet Tyrvään Sanomien palstoilla siitä kriittisiä arviointeja ja erilaisia tavoitteita. Mutta seinistä ja tontista puhuttaessa unohdamme pääasian: Sastamalan tarina on pitkä ja tavattoman kiintoisa. Tuo iso kuva on mahdollista avata museon keinoilla, jos niitä osataan ja halutaan käyttää. Sastamalan tarina voisi mennä vaikkapa näin: Kaikki jääkauden jälkeiset muinaismerien ja järvien rannat löytyvät Sastamalasta. Luonnonperintö ja kulttuuriperintö kulkevat täällä jatkuvasti muuttuvassa maisemassa käsi kädessä. Karkun Jyränvuori, joka nyt nousee 180 metriä merenpinnan yläpuolelle, oli yksinäinen tuulinen luoto Balttilaisen jääjärven ja sitä seuranneen Yoldiameren aavalla selällä. Vähän myöhemmin, noin 9000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, Ancylusjärven rantatyrskyt kaivoivat esiin kivipaasia nykyisen 120 metrisen korkeuskäyrän tasolla. Tuon suurjärven maisemassa erottuivat jo silloin Pirunvuori ja Ellivuori sekä harvakseltaan joitain yksittäisiä pikkuluotoja. Varhaiset metsästäjät ja kalastajat saattoivat jo tuolloin liikkua nykyisen Sastamalan tuulenpieksemillä luodoilla. He perustivat eräkyliä isompien saarten suojarannoille, arkeologit ovat niitä löytäneet. Skandinaavien muinaiset tarut kertovat, että idässä asui Vaanien haltiakansa, jonka kanssa skandien esi-isät Aasat taistelivat aikojen alussa. Geologisessa mullistuksessa Ancylusjärvi muuntui Litorinamereksi, jonka pinta asettui Sastamalan alueella aluksi nykyiselle 65–70 metrin korkeuskäyrälle. Silloin muodostunut suolameren vuono ulottui alussa Nokian koskille asti. Vähän myöhemmin merestä nousi Vammalan niemi ja muutamien satojen vuosien aikana muodostui myös Vammaskoski Rautaveden ja Liekoveden väliin. Suolaisen meren rantoja kiertävät kauppiaat ja ylänköjärviä ympäröivien erämaiden metsästäjät ja kalastajat kohtasivat järvien portilla eli Tyrväällä, Vammalanniemen rantamilla. Osa merikauppiaista pystyi nousemaan laivoillaan Vammaskoskesta ylös ja jatkamaan järvireittiä syvemmälle Karkkuun ja edelleen Hämeenkyröön ja Nokialle asti. Sastamalan tarina jatkui pitkään merikaupan rajapitäjänä. Jännitystä ja vivahteita siihen toi tuhansien vuosien aikana kehittyvä monimuotoinen kulttuurivaihto ja meriväylän muuttuminen maannousun myötä 40 kosken jokireitiksi. Lopulta joki valjastettiin kestävän luonnonenergian tuotantoon. Sastamala ollut aina rajaseutua Sastamala on aina ollut rajaseutua: aluksi idän metsästäjien ja lännen merikansojen kohtauspaikka, sitten eränkävijöiden ja merikauppiaiden venetori, sitten ruotsalaisten ja sisämaan vanhan kansan välinen rajaseutu, sitten Satakunnan ja Hämeen rajaseutu ja nyt isojen suomalaisten asutuskeskusten väliin jäävä oman identiteettinsä kadottanut väliinputoaja. Sastamalan tarina on tuhansien vuosien mittainen. Sen tunteminen, ymmärtäminen ja viestiminen on olennainen osa sitä kulttuuriperintöä, yhteisön muistia, jota voi ylläpitää ainoastaan kunnollinen aluemuseo. Sen toiminnasta kantaa vastuun paikallinen kunta ja yhteisö. Sastamalan museon ilmeen pitää tietenkin olla kiveen hakattu ja jämerä. Museotoimintaa ei nyplätä pitsihuviloiden tornihuoneissa. Kivisen linnan sisälle tarvitaan ammattitaitoinen museonhoitokunta. Oppaiden tulee osata kertoa seudun mahtavasta menneisyydestä tavalla, joka inspiroi nuorisoa ja antaa meille ja vieraillemme riittävästi ajattelemisen ja ihmettelemisen aihetta. Keväin ja syksyin huomaamme joutsenet. Ne tuntevat tämän vesimaiseman reitikseen. Lintujen muutto tapahtuu kuin muistona ajalta, jolloin iso jää suli ja pitkä koilliseen tunkeutuva vuono muodostui linnunradaksi meren ja maan välille. Nyt on syytä kysyä, muistavatko tulevaisuudessa vain joutsenet tämän Sastamalan tarinan? Lasse Lovén Sastamalan kulttuuriperinnön ystävä