Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

"Mitä tapahtuisi, jos keskeyttäisin älypuhelimen verkkoyhteyden joksikin aikaa, vaikkapa vain viikoksi?"

Olen jo pitkään haaveillut siitä, että voisin edes joskus rimpuilla ulos sosiaalisen median verkosta ja sukeltaa kalan lailla takaisin vapauteen, syvälle menneisyyteen, jolloin olin tavoitettavissa vain joskus, en kellon ja elämän ympäri. Haaveeksi se kuitenkin jää, sillä älypuhelin on nykyään osa kehoani siinä missä kädet ja jalatkin. Raajani eivät tosin tunkeudu aivoihini toisin kuin älypuhelin, joka ohjelmoi minua toisinaan kuin jokin näkymätön kovalevy pääkalloni sisällä ja kertoo, milloin herätä, milloin vastata puheluun, milloin lukea uutisia ja milloin toivottaa ystävälleni syntymäpäiväonnea. Eikä auta, vaikka sahaisin kalloni auki ja heittäisin koko luurin kuorineen mereen. Olen orja, joka tarvitsee laitettaan. Joskus sitä kuitenkin erehtyy leikittelemään, oikeastaan fantasioimaan, tuolla utopistisella ajatuksella, että voisi elää ilman kännykkää – kunnes jokin katkaisee keskittymisen. Laitteen voi toki hiljentää, mutta silloin saattaa vahingossa jättää vastaamatta tärkeään puheluun tai viestiin. Joskus sitä silti miettii, mitä tapahtuisi, jos edes keskeyttäisi älypuhelimensa verkkoyhteyden joksikin aikaa, vaikkapa vain viikoksi. En usko, että siitä koituisi samanlaisia fyysisiä vieroitusoireita kuin heroiinista. Sosiaalinen media kun ei tuhoa esimerkiksi maksaani, munuaisiani tai sydänlihastani. Aivojani älylaite voi kuitenkin nakertaa. Amerikkalainen lääkäri Edward M. Hallowell alkoi jo 1990-luvulla puhua ADT-tarkkaavaisuushäiriöstä (attention deficit trait), joka heikentää muistia ja keskittymiskykyä ja jonka herkullisinta ravintoa ovat tätä nykyä nimenomaan jatkuvat keskeytykset, sähköpostin lukeminen ja somettaminen. Henkiset vieroitusoireet voisivat tosin olla verrattavissa heroiiniin. Se, että työntää verisen ruiskun suoneensa ja piikittää itseensä myrkkyä, on tietysti aivan eri asia kuin se, että koskettaa puhelimensa näyttöä ja lukee uusimman viestin. Pohjimmiltaan kyse voi kuitenkin olla samasta ilmiöstä, addiktiosta. Sekä ruisku että sovellus voivat miellyttää aivoja samankaltaisella lyhytaikaisella ja salakavalalla tavalla. Eikä riippuvuudesta pääse, vaikka kietoisi kaulansa ympäri köyden pään. Silloinkin riippuu jostakin, nimittäin hirrestä. "Olen orja, joka tarvitsee…laitettaan."