Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Päivän sana: Joulun sävel on kaihoisa

Istun auton tummassa kohdussa ja katson edessä avautuvaa öistä autiota maantietä. Jouluradion sävelet soivat autossa joulun ajan. Suomalainen musiikki ja niin joululaulukin ovat kaihoisia. Pieni veljeni taivahasta on valon pilkahdus ja toivo tavalla, jonka vain suomalainen voi ymmärtää. Muiden maiden iloa ja riemua tuovat laulut ovat mahdollisia vain vieraalla kielellä. Suomeksi käännettyinä ne olisivat irvokkaita. Lapsuuden ystäväni kuvaili taannoin ruotsalaisia joululauluja: kuin tonttujoukko olisi tullut hulluksi. Kaihon tumma sävel soi yhä uusissa suomalaisissa joululauluissa. Pienen mökin portailta on siirrytty seisomaan takki auki hautausmaalle. Suomalainen tuijottaa mustan ikkunan läpi. Katselee tähtitaivasta. Muistelee kadonnutta uskoa ja toivoa. Tähdet äärettömän kaukana taivaalla saattavat joskus näkyä, mutta ne ovat kaukana, ikuisesti saavuttamattomissa. Yhtä kaukana kuin lapsuuden joulu. Silmään kohoaa kyynel, kun toivoo, että jokin sydämessä vielä eläisi ja tuntisi. Sydämeeni joulun teen, en muualle. Suomalainen rakkaus on uskottavaa vain kaipauksena. Ehkä suomalainen usko on rehellistä ja todellista vain suruna, kipuna ja toivona. Taivaalla loistaa tähti. Sen loiste sattuu sydämeen, kostuttaa silmäkulman ja sytyttää kaihon. Muistuttaa hetken mahdottomasta. Kukaan ei pääse tähden luo, vaan tähti tulee ihmisten luo. Tähti johdattaa seimelle. Tähti ja seimi lohduttavat tavalla, jonka kaihoisa sydän ymmärtää. Joku on kanssani tässä yksinäisyydessä. Mahdottoman hyvää joulua.