Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamisesta jo 15 vuotta – talkoolaiset kokoontuivat muistelemaan

Pyhän Olavin kirkon talkoolaiset kokoontuivat perjantaina perinteiseen tapaan Vammalan seurakuntatalolle seurakunnan tarjoamalle jouluaterialle. Aterian jälkeen vietettiin joululaulujen ja muistelupuheenvuorojen äärellä lämminhenkinen juhlahetki. Tilaisuuden juonsi Maiju Vuorenoja . Avaussanat lausui kirkkoherra Ari Paavilainen , jonka kehotuksesta noustiin muistamaan rukouksessa joukosta jo poistuneita. Yksi uskollisimmista talkoolaisista Rauno Heikkilä esitti oman runonsa. Erityisesti tahdottiin kukittaa rakennusajan kolme työnjohtajaa Tapio Vainio , Veikko Niukkanen ja Esko Kangasniemi , joista kaksi oli päässyt paikalle. Urpo Vuorenoja esitti talkoomiehille sepittämänsä joululaulun. Vaikuttavan puheenvuoron käytti emerituskirkkoherra Osmo Ojansivu . "Palon jälkeinen voimainponnistus oli ihme" Varsinaisten talkoolaisten lisäksi hän tahtoi muistaa kiitoksella myös luottamushenkilöitä, joiden rohkeuden ansiosta suureen ponnistukseen ryhdyttiin, erityisesti mainiten Maiju Vuorenojan ja Pertti Järvisen . Kiitoksen saivat myös silloiset talouspäälliköt ja muut työntekijät. Palon jälkeinen voimainponnistus oli ihme! Se on ollut ainutlaatuinen kokemus ja todistus sitoutumisesta, aivan omaa luokkaansa kirkkomme historiassa. Tuskin ilman ensimmäisiä talkoita olisi ollut voimaa ryhtyä jälleenrakentamiseen. Joukko harventunut Vuosi toisensa jälkeen talkoolaiset ovat kokoontuneet yhteiselle jouluaterialle. Viime vuosina joku on tullut paikalle pyörätuolissa avustajan saattamana, joku kaukaa matkojen takaa päästäkseen mukaan juhlaan tuttujen talkooystävien kanssa. Niin nytkin. Aikaa on kulunut jo 15 vuotta talkoiden päättymisestä. Joukon jo harvennuttua tämä juhla jäi viimeiseksi yhteiseksi talkooväen jouluateriaksi. Lopuksi joukko ryhmittyi valokuvaan ja juotiin lähtökahvit. Talkoolaisille joululaulu 2018 Sanat: Upi Vuorenoja Sävel: Isoisän olkihattu Me tässä tänään muistelemme aikaa ihanaa, kun Tyrvään kirkkoo rakensimme kohti ‒ tulevaa. Oll’ siinä monta vaihetta ja monta polkua, mutt’ yhteishenki ‒ rakkaus ‒ sai antaa voimia. Niin kului vuodet, vaihtui aika tosi sukkelaan ‒ ja kirkko siinä komistui ja kasvoi uudestaan. Näin Suomi sitä rukoili ja meitä seurasi mutt’ kunnia ja kiitos: Herra kaiken siunasi. Jo moni meistä muuttanut on Taivaan kotihin. Vaan kirkko seisoo niemellään ja kutsuu ‒ muistoihin. Se kertoo, kuinka Herra syntyi tähän maailmaan ja kärsi, kuoli, haudattiin ‒ mutt’ nousi uudestaan. Nyt siinä meille riemun aihe, usko, toivokin. Jo varmuudeksi kasvaa: pääsen kerran kotihin. Oi ystävät nyt laulakaamme riemulauluja. Me talkoolaiset oomme vaan näin Herran omia.