Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Ennen vanhaan: "On pala pois kun Jeppen sielusta", sanottiin Tyrväällä

Johan Antinpoika Jeppe oli syntynyt Tyrvään Evossa 22.10 1803. Mies oli, heikkorakenteinen, ontuva, luonnoltansa vilkas, leikkisä ja ilkikurinen. Jeppestä on säilynyt joukko tarinoita. Syystalven pimeänä iltana, kun jää oli vielä heikkoa, oli Jeppe mennyt jäälle Evon rantaan pulloineen ja huutanut apua. Avuksi rientäneet huomasivat, ettei hätää ollut ja sanoivat: –Mitäs huudat, kun ei vaaraa ole, ja ihmisiä suotta pelottelet. Jeppe vastasi: –Hetki sitten oli hätä. Kerran Jeppen oli irtolaisena ja passittomana otettu kiinni ja viety Turun läänin kuvernöörin tutkittavaksi. –Mistä sinä olet kiinni? kysyi kuvernööri. –Käsistä ja jaloista herra kuvernööri, vastasi Jeppe. –Niin, mutta minkä tähden? kysyi kuverööri. –En tiedä, söin Karkussa Luonsin pöydän päässä puuroo ja piimää ja taisin ottaa kasta liika runsaasti, kun panivat kiinni. Kuvernööri luuli ukkoa pikkuhulluksi, ja sanoi: –Ei täällä tämmöisiä pidetä, saat mennä takaisin Tyrvääseen, mutta et saa kerjätä etkä varastaa. –Mutta herra kuvernööri, kyllä minun jompaakumpaa täytyy tehdä, kun minulla ei ole mitään, sanoi Jeppe. Kuvernööri antoi kolme ruplaa ja käski lähteä Tyrvääseen. –Join rahat jo ennen kuin kaupungista lähdin ja kerjäsin, sanoi Jeppe. Vehmaan talon isäntä, entinen sotakapteeni von Schans, oli tunnettu häijyydestä ja ylpeydestä. Kun ihmiset kulkivat polkua, joka vei Ketolan kylästä Vehmaan vainion lävitse Varilan kylään, oli von Schantz ajanut heidät pois. Eräänä sunnuntaina meni Jeppe kirkkoon samaa polkua. Schantz oli vastassa ja käski palata takaisin. Jeppe heittäytyi selälleen ojaan, nosti jalkansa pystyyn ja huusi: –Tules noihin haaroihin, ei sinua niistä erota muu kuin nälkä ja kuolema. Schantz ei uskaltanut, eikä koiransa käynyt Jeppen kimppuun. Kapteeni lähti hakemaan pyssyä, mutta sillä aikaa oli Jeppe jo häipynyt. Von Schantzin korskea esiintyminen aiheutti tyrvääläisissä harmia ja ivaa. Eräänä sunnuntaina kun von Schantz käveli kirkkopihassa, oli joku palkannut Jeppen tekemään herralle kepposen. Jeppe meni von Schanzin tykö ja pyysi, jos saisi herra kapteenia puhutella, kun olisi vähän asiaa. –Mitäs asiaa sinun on? Silloin Jeppe kuiskasi hävyttömän sanan herran korvaa. Schanz suuttui siitä hirmuisesti ja aikoi lyödä Jeppeä. Samassa tämä oli pitkänään maassa, ja sivulliset luulivat sen johtuneen Schanzin lyönnistä. Von Shanzia sakotettiin törkeästä rikoksesta kirkkopihassa jumalanpalveluksen aikana. Vanhalla iällään Jeppe asui ruotiukkona Evossa, Laukulassa ja Storminkylässä. Nuorena hän oli ollut kova viinamies, usein väkevien saanti oli työlästä. Jeppe kulki taloissa myyden isäntien poissa ollessa emännille naukusta talon omat, hohtimet ja veitset. Emännät eivät kaluja aina tunteneet, vaikka Jeppe oli veistellyt niihin varret. Isäntien palattua, vaimot näyttivät Jeppeltä halvalla ostamiaan taloustavaroita. Miehet huomasivat heti, että Jeppe oli taas huiputtanut naisväkeä. Jeppe teki pieniä käsitöitä ja paikkasi läkkikaluja. Aina ei onnistunut, mutta vähätpä siitä, kun palkka tuli. Kallialan Sipillä oli emäntä pyytänyt Jeppen korjaamaan irronneen läkkituopin korvan. –Mitä se maksaa? kysyi emäntä. –Mitäs se paljon maksaa, jos huikan annatte, sanoi Jeppe. Emäntä kaatoi yhden, mutta Jeppe sanoi, eikös emäntä antaisi toisenkin, jos yhden tulee ikävä. Emäntä antoi toisen, silloin Jeppe sanoi: –Nyt ne voivat ruveta tappelemaan, eikös emäntä antaisi vielä kolmatta? Emäntä kaatoi kolmannen, ja sanoi katsovansa minkälaiseksi tuopin korva tuli. Tarkastettuaan tuopin korvan, emäntä sanoi. –Tämä korva lähtee pois. –Pois lähtee tämäkin poika, sanoi Jeppe ja nappasi hömpsyn pöydältä. Kerran Jeppe istui Törmän pirtin peräpenkillä. Sisään astui Stormin mylläri, jota sanottiin Mylly-Jussiksi. Jussi oli hutikassa ja haukkui Jeppeä. Vai tommonen kränä se Jeppe on, luulin minä paremmaksikin. Isäntä Jeppen korvaan pyytäen tekemään Jussille kepposen, ja lupasi naukun palkinnoksi. Jeppe istui penkillä kykkärässä, kun isäntä antoi Jussille naukkua. Yhtäkkiä Jeppe kieri pirtin perältä oven suuhun ja sama tien ulos. Mennessään tempaisi Jussia housunpuntista, jolloin Jussi kaatui selälleen, niin että kajahti. Jussi kirosi: –Kyllä hän aika Jeppe oli, mutta minkä se p-----e nyt katos. Jeppe oli näry. Haukkui ihmisiä oikein palkan edestä, aina kun joku pyysi. Palkaksi riitti kortteli viinaa. Tehdessään haukkumaurakoita kysyi Jeppe ennalta henkilön suvun, jotta tiesi haukkua oikein sukua myöden. Jos joku suuttui, Jeppe huomautti – se mieltä puuttuu, joka Jeppen sanoista suuttuu. Jeppe kuoli vanhuuttaan 74-vuotiaana 24.8.1878. Perimätietojen kerääjä maalari Frans Törmä, oli kerännyt Jeppestä muistoja keväällä 1915.