Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Onko lemmikkisi toi, se vai hän? Puhekielemme on köyhä kuin kirkonrotta

Minulla on ikävä Väinämöistä. En etsi J. Karjalaisen biisin Missä se Väinö on -tyyppiä. Etsin kunnon vaka vanha Väinämöistä, joka ammoisina aikoina kulki Suomen saloilla sanan peistä käyttäen. Väinämöisen ja kumppanien seikkailuja voi lukea Kalevalasta. Se on valtaisa sanojen runsauden sarvi, jonka laajuuden tajuaa vasta tekstiä lukiessaan. Samoja asioita sanotaan niin monella eri tavoin ja ilmaisuin, että kateeksi käy. Siihen verrattuna nykyinen puhekielemme on köyhä kuin kirkonrotta. Päivittäisissä keskusteluissa näkyy maailman mahtikielen, englannin vaikutus. Sanajärjestykset ovat saaneet kylmää kyytiä jo aikapäiviä sitten. Yksikön kolmatta persoonaa ilmaistaessa ovat pasmat menneet täysin sekaisin. Ihmisestä on tullut se, ja eläimestä hän. Onko näiden sanojen käyttötapojen muutoksen takana lisääntynyt yksinäisyys, jolloin eläimestä on tullut ihmisen paras ystävä. Läheisinhän on meille kaikille hän. Murre ja Mirri sopivat siihen joukkoon siis oivallisesti. Kuljen itsekin oikopolkuja pitkin hän ja se -sanojen käytössä. On niin helppoa puhua sä, hä, mä ja tä -sanoja käyttäen, että se-sanakin mahtuu väärin käytettynä hyvin joukkoon. Voihan olla, että kielemme koostuu parinkymmenen vuoden kuluttua pääosin kaksikirjaimisista sanoista ja pidemmät sanat ovat lyhentyneet Turun murteen ja puhekielen sekoitukseksi. On todella kaunis tuo koiranne. Mikähän sen nimi mahtaa olla? Netistä löytyvän turkuraattorin avulla teksti kääntyy jo hauskan ilmeikkääksi. O torel kaunis vai kummottos toi koiranne. Mikähän sen nimi mahtaa ol nimpal mukavast? Saman lausahduksen kääntäisin seuraavanlaiseen, tulevaisuuden puhekielen muotoon. Kehittäkää kahvipöytien ääressä hersyvämpiä versioita. O tod biuti hän. Onks' häl neim?