Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Vanhaa Vammalaa: Mökin veistäminen – "Minä en laita reikäistä hirttä seinään"

Meijerin hirret saatiin hyvin kuorma-auton nosturin avulla ladon ovesta sisään. Ovi oli riittävän korkea, jotta varsi riitti kumartumaan pitkälle sisään. Kasa alkoi kohota korkealle. Minulla oli hirsille suunnitelma. –Ismo, olisiko sinulla aikaa, käydään tuolla suulissa. Katsos näitä hirsiä, oletko sinä koskaan tehnyt hirrestä seinää? –En ole, en tiedä siitä mitään. –Mitäs sanot, jos kokoat näistä minulle mökin? –Ei siitä taida tulla mitään. –Kiinnostaako sinua? –Kyllä kiinnostaa. –Sittenhän asia on selvä. Salva rakennus ilman ikkunoita, vain oviaukko ulkoseinälle ja oviaukko saunaan. Ismosta näki, kuinka hän alkoi miettiä työtä kiinnostuneena, katseli hirsikasaa, tutki niitä läheltä, katseli suulin lattiaa ja korkeutta. Mittaili mielessään, miten kehikko mahtuisi nousemaan. –Minulla on taas omat ehtoni. –Totta kait, mitä sinulla on mielessä? –Minä kasaan sen ihan omaa tahtiani, enkä halua vieraiden käyvän työmaalla, kun minä olen paikalla. –Se on sovittu juttu, minä pidän siitä huolen. –Katsotaas vielä näitä hirsiä, minä en tee yhtään lahoisesta tai reikäisestä hirrestä. –Lahoa ei kyllä ole, mutta muutama toukan reikä ei tee mitään. –Minä en laita reikäistä hirttä seinään. –No, hyvä on. Ismo otti ylimmän hirren alas kasasta, kävi kontilleen sen viereen, tarkasteli ja pyöritti sen kokonaan ympäri. Hirsi läpäisi seulan. Otettiin seuraava tarkasteluun. Taas meni Ismo kontilleen. Samassa hirsikasa alkoi sortua häntä päin, ylimmät hirret saivat putouksesta liikevoimaa ja vyöryivät vauhdilla kohti Ismoa ja minua. Ensimmäisen hirren melkein iskeytyessä Ismon jalkoihin ponnahti hän hyppyyn ja tasajalkaa ilmaan nousten väisti alitseen vyöryvän hirren. Ismo jäi hieman kyykkyyn ensimmäisen hirren mentyä ohi, seuraava tuli heti perässä. Ismo kyykystä ponnistaen pääsi siitäkin yli, jäi aivan syvään kyykkyyn takapuoli miltei maassa. Vielä sieltä vyöryi hirsi uhaten Ismon sääriä. Mistä saikin hän voimaa, kun hyppäsi kuin ankka juuri ja juuri sen verran, että putosi suoraan hirren päälle ja jäi siihen kyykyssä tasapainoilemaan. Katsoimme toisiamme ja purskahdimme nauruun. Ismo sai valittua ehjät hirret ja aloitti veistämisen – oli välillä työmaallaan, toisinaan hän poistui talosta muutamaksi päiväksi. Pihalla taas tavatessamme hän yllättäen kysyi, olisiko talossa miesten polkupyörää. –On minulla tuolla tallissa sellainen kolmivaihteinen. –En tiedä, voinko sillä ajaa, eikö olisi vaihteetonta? –Ei ole kuin naisten pyörä, millä Valtteri aina joskus pyöräilee asioilleen Vammalaan. –Näytä sitten sitä miesten pyörää. Mentiin talliin, esitin pyörän, ja ajoin sillä pihassa ringin ja annoin pyörän Ismolle. –En minä sitä nyt koita, saanko minä tämän ottaa, kun tarvitsen? Lupasin ja varoin visusti kysymästä mitään hänen aikeistaan. Muutaman päivän perästä Ismo lähestyi uudelleen pyöräasiassa. Hän kertoi olevansa menossa Kangasalle, missä hänellä oli mökki. –Menisin kävellen Rollen kanssa, mutta siihen kuluisi nyt liikaa aikaa, minä koetan nyt sitä polkupyörää siihen. –Muista sitten, että siinä ei ole jalkajarrua. Jarrut ovat ohjaustangossa nämä vivut. –Kävin kyllä jo harjoittelemassa, vähän hankalalta tuntuu. Palattuaan parin päivän päästä Ismo talutti pyörän talliin ja poikkesi sisälle. –Minä en enää aja sillä, se on liian tekninen.