Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Tyrvääläistä: "Nykyihminen kulkee askelmittari taskusa ja seuraa, että päivän askelmäärä tullee täytee"

Toi taitaa olla iänikusev vanha sanonta, koska muistan kuulleeni sitä mukulana äitini hokemana. Äiti olikiv varsinainem mestari hokemien käytösä. Viä mennesäs, tua tullesas, oli yks hänej jokapäiväsiä ohjeitansa. Se olikis siähen aikaav varsin tärkee neuvo, kunnei ollu nykyajjaam mukavuuksia. Askeleita piti säästää ja tyät rationalisoira sem mukkaa. Ruakien kylmäsäilytys meitillä oli kellarisa ja sinne kuljettiij jyrkkiä rappusia. Voi sitä tramppaamista. Nykyihmisen ei tartte säästää askeleitansa. Kären ulottuvisa olevat kylmälaitteet ja muut konneet pittää hualen siittä, että askeleita tullee mahrollisimmav vähä. Sen takia nykyihminen kulkee askelmittari taskusa ja seuraa, että päivän askelmäärä tullee täytee. Täsä asiasa mää oon kylä sammaa miältä Miälensäpahottajan kans. Meinaan siittä, että ennen oli paremmi. Liikuntaa tuli omien töitten ohesa ihar riittävästi. Ei tarvinnu lähtee ennää iltapuhteella askeliansa laskee. Ja uni tuli heti kuv vaan sai ittensä pitkäksensä. Jouluaaton aamuna mää sain kokkee vähä ernomasev valastukse. Menin tavanomasille aamutoimilleni pesuhuaneesee. Katkasijasta painov valop päälle ja siinä samasa häikästyin, ninettä silmiin oikeen sattu. Silmät sirrillänsä kattelin ympärilleni ja ihmettelin. Pesuhuaneen kaakelit oli kirkkaav valkoset ja kattolampusta lähti ennennäkemätön kirkkaus. Oliko miäs vaihtanu siähen uurej ja voimakkaammal lampu? Naulasa roikkuvat vihreet kylpypyhkeet vivahti turkoosiij ja oli kun uuret. Kurkistim peiliij ja siältä mua katteli kamalar ryppynem mummu. Tämmösen kokemuksen syy oli kaihileikkaus, josa mää olij juur joulun alla. Muutama päivä siinä meni, että näkö kirkastu ja tottuus paljastu. Kaihi kaihersi näkköö hiljaksee. Vähitellen harmahtavankellertäväks muuttuneek kaakelit oli miälestäni ollu valkosia. Em meinannum millään uskoo, että kaikki värit on nin kirkkaita. Se oli vallan epätorellista. Valastus häikäsee mua viäkij ja mulle riittää nyv vähempikiv valo. Mutta en oikeen tykkää siittä, että yhresä yäsä vanhenin enämpi ku koko vuanna. Ja varmaa on, että jos joku kehhuu mua nuarekkaaks, nin en usko. Kylä peiliin kattominem pallauttaa ihmisem maan tasalle. Mää totteev vaan, että jo om mennym mennyv vuasi, menköhön tääkiv vuasi. Raili Ruohola