Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Sastamalassa asuva Monika, 43, törmäsi eroavaisuuksiin muutettuaan Suomeen: "Puolalainen nainen ei lähde kotoa verkkareissa ja krokseissa"

Kun puolalainen Monika tapasi suomalaisen Timon Englannissa 2000-luvun alussa, tiesi puolalaistyttö Suomesta vain sen, että siellä on paljon järviä ja pääkaupunki on Helsinki. Nyt hän tietää jo paljon enemmän, melkein kaiken. –Kun menen Puolaan lomalla, huomaan, ettei se ole enää minun kotini. Kotini on Suomessa Sastamalassa, sanoo pian 14 vuotta Suomessa asunut Monika Rehakka . Suomeen Monika on päätynyt värikkäiden vaiheiden jälkeen. Hän lähti kotimaastaan Puolasta töihin Englantiin vuonna 1999. Hän oli silloin 24-vuotias. –Tuohon aikaan ulkomaille töihin lähteminen ei ollut Puolassa helppoa. Tarvittiin viisumi ja erikseen työviisumi. Muutto ulkomaille ei ollut yleistä, Monika Rehakka kertoo. Hänellä oli Englannissa tuttavan järjestämä työpaikka hotellin siivoojana. Lisäksi hän teki tarjoilijan töitä. Englantilaisessa pubissa Monika tapasi Sastamalasta kotoisin olevan Timo Rehakan . –Perinteisesti baarissa tavattiin. Se oli sitä aikaa, kun ihmiset vielä tapasivat baarissa, eivätkä Tinderissä. Timo oli Englannissa töissä ravintolan kokkina. Rakkaus roihahti ja nuoripari alkoi seurustella. –Pian syntyikin jo ensimmäinen lapsi, Monika kertoo. Puola tai Suomi Kun perheen toinen lapsi ilmoitti tulostaan, alkoivat Monika ja Timo pohtia muuttoa rauhallisempaan ympäristöön. –Meillä oli kaksi vaihtoehtoa: Puola tai Suomi. Minä olin enemmän Suomen kannalla kuin Timo, Monika kertoo. Hän oli ihastunut miehensä kotimaahan ensivierailulla. –Ensimmäisen kerran kävin Suomessa joululomalla. Täällä oli niin kaunista, paljon lunta! Kunnes tuli ensimmäinen syksy Suomessa. –Silloin mietin, miksi olen tullut tänne! Loka- ja marraskuu ovat pahimpia – pimeää, valoa ei ole missään. Kantapään kautta olen oppinut kestämään pimeyden, kirkasvalolampun avulla. Muutto Sastamalaan Englannista perhe muutti Vantaalle. Toinen lapsi syntyi ja Monika jäi vauvan kanssa kotiin. –Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ei ollut ystäviä ja ihmiset olivat vaikeasti lähestyttäviä. Halusin sieltä pois, Monika muistelee. Keväällä 2007 perhe muutti Timon kotipaikkaan Sastamalaan. Monika meni heti suomen kielen kurssille Huittisiin. Hän oppi kielen nopeasti ja sen jälkeen häntä pyydettiin tulkiksi milloin poliisiasemalle, Kelaan ja lääkäriin. Puolan ja suomen lisäksi Monika puhuu hyvin englantia ja venäjää. –Venäjän kielen opiskelu oli Puolassa pakollista alakoulussa. Aivan kuten Suomessa on opiskeltava ruotsia. Sastamalassa Monika perusti oman yrityksen: tulkkausta, siivousta ja kotiapua. Lähes kymmenen vuotta hän teki alihankintana yötöitä Pyymäen Leipomolle. Yötyö sai jäädä, kun Monika osti pesulayrityksen Vammalan Kallialasta kevättalvella 2018. –Koskaan en ole ollut työttömänä. Olen sellainen, että teen vaikka mitä. Kotona rakensin terassin, Monika hymyilee. Työ pesulayrittäjänä on yllättänyt Monikan. –Työ on niin kivaa! Joka aamu ilomielellä lähden töihin. Luulen, että läheskään kaikki eivät koe samoin omassa työssään. "Suomalainen ei höpötä" Vaikka Monika on Suomen kansalainen ja hän kokee olevansa suomalainen, toisinaan hän huomaa olevansa erilainen. –Höpötän koko ajan. Ihan sama keitä on ympärillä – minä höpötän. Suomalainen ei höpötä. Kulttuurieroihin hän törmäsi heti Suomeen tultuaan. –Anopin luona aloin laittaa ruokaa ja siivota. Puolassa osoitetaan näin, että halutaan olla avuksi. Suomalainen anoppini taas luuli, että minun mielestäni heillä oli likaista, ja piti sen takia siivota. Monika mainitsee vielä yhden eroavaisuuden. –Puolalainen nainen ei lähde kotoa verkkareissa ja krokseissa. Naisen pitää näyttää naiselta. Hapankaalia ja ohrasuurimoita Kotimaastaan Puolasta Monika kaipaa eniten sukulaisia, äitiään ja siskoaan. –Myös ruokaa kaipaan – ja hintoja! Puolassa on neljä kertaa halvempaa. Rehakan perheessä syödään niin suomalaisia, englantilaisia kuin puolalaisiakin ruokia. –Puolassa hapankaali on perinneruoka, sitä syödään paljon. Ohrasuurimoita käytetään samoin kuin Suomessa perunoita. –Sieniä syödään myös, silloin kun niitä on saatavilla. Puolassa käydään sienimetsällä samaan tapaan kuin Suomessa. Samat kantarellit kasvavat sielläkin. Suppilovahveroita tosin en ole Puolan metsissä nähnyt. Puolalainen keittiö on Monikan mukaan hyvin samanlainen kuin venäläinen keittiö. –Salaatit ovat ihan erilaisia kuin Suomessa. Kaikki salaatit ovat Puolassa majoneesipohjaisia. "Nyt äiti on vihainen" Monika ja Timo Rehakka viihtyvät Sastamalassa. Perhe asuu rintamamiestalossa Vihattulassa. Timo työskentelee leipurina Pyymäen Leipomossa. –Vanhassa talossa on aina jotakin laitettavaa, huokaa Monika. Hän kertoo olevansa intohimoinen kodin sisustaja. –En sisusta välttämättä rahalla, vaan ideoilla. Kaikki huoneet on remontoitu jo kahteen kertaan. Muita harrastuksia hänellä ovat käsityöt, lukeminen ja ehkä tärkeimpänä Lions club -toiminta. Kotona perheen yhteinen kieli on suomi. Joskus Monika intoutuu sanailemaan puolaksikin. –Kun olen tosi vihainen, silloin puhun puolaa, ja koko perhe tietää, että nyt äiti on vihainen. Omistaa Kallialan pesulapalvelut -nimisen yrityksen. Kotoisin Puolasta. Asunut Suomessa runsaat 13 vuotta. Asuu omakotitalossa Vihattulassa Vammalassa. 43-vuotias. Perheessä aviomies Timo Rehakka sekä kolme tytärtä: Zofia 15, Alicia 13 ja Amelia 7. Harrastaa Lions Club -toimintaa, käsitöitä, lukemista ja kodin sisustamista.