Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Vanhaa Vammalaa: Hiekkaa Sittamäestä

HydroMaster-kaivuri oli kiinnitetty Majurin perään nostovarsiin. Härmän Pentti tuli käymään. –Oletkos koskaan käynyt Sittamäessä? –En, mikä se on? –Meillä on tuolla Myllymaassa sellainen pienehkö kallio tien vieressä. Se rapautuu mustaksi soraksi, kun siitä pinnasta kaapaisee kaivurilla. Ajoimme Volkkarilla Innanmaasta kohti Saunanojaa, ohi Haapaniemen, sivulle jäivät Lehtimäki, Ylöniemi, Kaski ja Pietilä. Siitä tie muuttui pienemmäksi yksityistieksi. Siitä pääsi vähän kiviä kierrellen Myllymaahan ohi Selinin. Peltoaukean laidalla tien oikealla puolen kohosi vähäinen kalliokumpu, Sittamäki. –Tässä on ennen sotia ollut myös asumus, katsos, tässä on vielä pihaheinikkoa, kotikoivu sekä talon perustukset. Astelimme kallion kupeessa olevien vähäisten monttujen viereen. Kävin potkimaan montun reunaa, siitä kallio hajosi mustiksi rakeiksi ja hiekaksi. –Katsos vaan, näyttää tästä saavan, kaivuri hyvinkin pystyy tähän. –Niin, minulla oli mielessä, että aloitetaan täällä hiekan lastaus peräkärryihin, sinä kaivat ja minä kuskaan puoliksi sinulle ja meille. Sinä saat hiekan kaivuupalkalla. –Jo vain se sopii. Aamulla kohdattiin Sittamäessä. Majurin ajoin montun reunan ylle, jotta kauhalla saattoi pistellä alamaahan ja jo kertaalleen irronneeseen hiekkaan. Ensimmäinen veto kauhalla oli helppo. Pentti peruutti peräkärryn hollille monttuun. Ensimmäinen kuorma meni Härmälle. Kallio ihmeesti murentui. Kuormia saatiin ajetuksi tasaisesti ilman haavereita. Puolilta päivin oli vuorossa santaa Innanmaahan. Hyppäsin kuorman päälle. Oli sovittu ruokailu Härmällä. Loppumatka ajettiin autolla yhdessä. Tuovi-emäntä tervehti iloisesti. –Mitäs ne isännät nyt sai aikaan, onhan tänne tullut kuormia, onko Pekallekin mennyt sama määrä? –Puoliksi on ajettu. Siellä mäellä kävi minulla vieraita, tulivat kysymään, voisinko minä kuormata heillekin. Lupasin kysyä Antilta, kunhan olemme syömässä. –Minä en kyllä myy kenellekään, mites sen saisit kauniisti sanottua? –Määrää vaan sellainen hinta, että luovuttavat. –Niin kyllä, mitähän hiekka maksaa kuutiolta? Minulla oli hyvin hinnat selvillä, Paulahan oli Läänin Kuljetuksessa töissä. –Jaaha, no sitten hinta on reilusti kaksinkertainen, sanot sen niin eiköhän halut happane. Tuovi oli kattanut pirttiin, sinne siirryttiin keittiöstä, kun hinta-asiat tulivat kuntoon. Siellä oli kiinnitetty renkaat kattoon. Ne roikkuivat köysien varassa niin, että niihin ylettyi kurkottamalla. –Pystytkös kuinka vetämään leukoja? Kurkotin renkaat käteeni, tiesin hyvinkin kykeneväni muut peittoamaan. Aloin vetää rauhallisesti kerta toisensa jälkeen, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista. Kolmentoista jälkeen lopetin, en halunnut ylpistellä. –Kolmetoista, varkaan luku, naurahti Tuovi. Muut eivät käyneet kilpasille. Asettauduimme syömään. Kahvit juotiin päälle ja lähdettiin työmaalle. Ensimmäinen ruokailun jälkeinen kuorma oli matkalla, kun Myllymaan yhdestä talosta erkani traktori ja peräkärry. Katselin heidän tuloaan, sammutin traktorin. Ei ollut heillä ostohaluja hinnan kuultuaan. Ajoimme Sittamäen santaa toisenkin päivän.