Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Lehmien sote etenee - Minäkin sitouduin vastuullisuuslisään ja navetassani märehtii onnellinen karja

Luin laajalti leviävästä lehdestä iloisen uutisen. Sen mukaan lehmien sote-ratkaisu etenee. Itsekin lehmien kanssa touhuavana ihmisenä tiedän, että uutinen on totta. Lehmien terveydenhuolto on Suomessa todellakin hyvällä tolalla. Maamme suurin meijeriyritys alkoi vuoden alussa maksaa pientä lisähintaa vastuullisesti tuotetusta maidosta. Edellytyksenä lisähinnalle on säännölliset lehmien terveystarkastukset, sekä monet muut lehmien terveyttä ja hyvinvointia parantavat toimenpiteet. Niiden seurauksena tuotamme Suomessa maailman puhtainta maitoa, jossa ei ole terveydellemme haitallisia lisäaineita, ei antibioottijäämiä, eikä mitään muutakaan epäterveellistä ainesosaa. Saamme olla ylpeitä oman isänmaamme tuotteesta, joka täyttää kaikki hyvälle ja terveelliselle ruualle laajalti asetetut vaatimukset. Minäkin sitouduin vastuullisuuslisän ehtoihin. Olen toki sitoutunut niihin iät ajat muutenkin, mutta tottakai pieni hintakiihoke pistää vauhtia vilppaasti liikkuviin saappaisiini. Niinpä navetassani märehtii onnellinen karja, joka ruokitaan viimeisen päälle. Hygieniasta huolehditaan samalla tapaa kuin meidän ihmistenkin vastaavasta. Mahtava eläinlääkärikuntamme huolehtii omasta osuudestaan, jotenka lehmien tiedot kirjautuvat terveydenhuollon eri rekistereihin heidänkin toimestaan omien muistiinpanojeni lisäksi. Lehmien soten hyvästä tilanteesta on valitettavasti matkaa meidän ihmisten sote-ratkaisuun. Sitä on yritetty tehdä jo vuosikausia laihoin tuloksin. Jälleen on vaalikausi päättymässä, ja hirveästä työmäärästä huolimatta aika näyttää loppuvan kesken. Olen kyllä ihmeissäni asiasta, joka selkeällä talonpoikaisjärjellä pystyttäisiin hoitamaan. Mutta kun annamme byrokratian kukkasten sikin sokin rehottaa, valmista ei tule. Odottavan aika on pitkä, mutta ei loputon sekään. Toivottavasti seuraavalla vaalikaudella sitten löytyisi tarvittava konsensus, jotta tuo iänikuinen murheenkryyni saataisiin viedyksi maaliin kaikkia tyydyttävällä tavalla. Sekä hyvinvointimme että kansantaloutemme takia. Lehmien takia olen pahoillani, jos niiden nimeä käytetään politiikan välineenä. Tarkoitan lehmäkauppoja. Niitä jokainen lehmällinen joutuu tekemään, mutta politiikkaan ne eivät kuulu. Joskus niitä kai tehtiin sielläkin, mutta tänään tuo maailman kunniallisin ja ihastuttavin eläin kuuluu vain navetoihin ja laitumille, joissa ne tuottavat maailman vastuullisinta ruokaa. Kannattaisipa poliitikoidenkin mennä käymään supisuomalaisessa navetassa toteamassa tuo ihastuttava näky. Katse, jonka vain tyytyväinen eläin suurilla silmillään heihin kohdistaisi. Toivonpa minä, talonpoika, että kauan eläisi aito, eloisa lehmämme!