Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Lentokyvyttömän Harto-joutsenen tarina päättyi onnellisesti – Lintuharrastaja Hannu Järvinen kertoo monivaiheisesta pelastusoperaatiosta

Sastamalan Hartolankosken sulassa talvehtimista yrittäneestä lentokyvyttömästä kyhmyjoutsenesta tuli lemmikkimme ja samalla meille nousi huoli siitä, miten saisimme pidettyä linnun hengissä pakkasten paukkuessa. Kyhmyjoutsen herätti yleisön huomiota ”aggressiiviseksi” luonnehditulla käytöksellään, kun se nousi aina Hartolankosken siltatielle nokkimaan ihmisiä. Kyhmyjoutsen ilmoitti kuitenkin vain omalla tavallaan lintua ihmetteleville seuraajille: ”Antakaa ruokaa, mutta älkää koskeko!” Niinpä antaessani ”kyhmärille” pehmeitä leivänpaloja, aggressivisuudesta ei ollut tietoakaan. Jokainen leivänpala upposi nälkäisen linnun suuhun välittömästi, ja siitä tuli heti lemmikkimme. Elämänkumppanini suorastaan rakastui lintuun ja nimesi kyhmyjoutsenen paikan mukaan Hartoksi. Katso videolta, kun Hannu Järvinen ruokkii joutsenta Hartolankoskella Ensi tapaamisella maantiesillalle kokoontuneella yleisöllä oli erilaiset näkemykset siitä, mitä linnulle pitäisi tehdä. Osa ilmoitti, että ”annetaan luonnon hoitaa”, eli jätetään lintu nälkiintymään, kunnes talvi ottaa omansa. Paikalle saapunut poliisipartiokin ilmoitti valmiutensa hoitaa asia viranomaistyönä eli lopettaa lintu tarvittaessa. Hartolta puuttui vain kaksi siipisulkaa – Ne kasvavat kyllä takaisin Ilmoitin, että lopettaminen ei tule kysymykseenkään ensimmäisenä toimenpiteenä. Vain silloin armeliaisuudesta, kun lintu on niin pahoin loukkaantunut, ettei sitä voida pelastaa. Mutta Hartolla oli eri tilanne. Siltä puuttui vain kaksi siipisulkaa, jotka biologi Anne Hirvosen mukaan kasvavat uudelleen. Lintu saavuttaa lentokyvyn, jos selviää sinne saakka. Niinpä päätimme jatkaa ruokintaa, kunnes löydämme kyhmyjoutsenelle hoitopaikan - ja se löytyikin lopulta Korkeasaaren Villieläinsairaalasta, josta sain heti ymmärtäväisen vastauksen: ”Kyllä meillä on kyhmyjoutsenelle tilaa. Voi tuoda!” Hengissä Harto oli siis pidettävä, kunnes saisimme sen kiinni kuljetusta varten. Tarjosimme Hartolle salaattia, vuonankaalia, herneitä ja kauraa, mutta mikään ei kasvissyöjälinnulle kelvannut. Vain vähäsuolaisen ja pehmeän graham-leivän palat se hotki heti viimeistä myöten. Huoli kasvoi siitäkin, miten linnun vatsa kestää pelkkää leipäravintoa, ja välillä sulapaikkakin oli jäätyä kokonaan. Lintua yritettiin pelastaa kolmeen otteeseen Anne Hirvosen ja Kirsi Meriläisen pelastusyritys oli lähellä onnistua, sillä lintu saatiin jo haaviin. Sen jälkeen yritin itsekin napata linnun syliini, mutta se oli jo niin valpas ja nopea, että pakeni heti vesialueelle. Sastamalan alueen pelastuslaitoksen miehistö yritti vielä moottoriveneellä ajaen saada kyhmärin haaviin, mutta ei onnistunut ammattilaisiltakaan. Lopuksi päätimme, että pidetään ruokinnassa muutaman päivän tauko ennen viimeistä kiinniottoyritystä, ja asia välitettiin Birdlifen Lintutiedotukseen. Oletimme, että nälkäisenä lintu tepastelee isoilla mustilla räpylöillään rantamaalle, jossa se yritetään napata nopeasti kiinni. Kylläinen lintu odottaisi herkkupaloja vain vesialueella, eikä sinne olisi menemistä. Taktiikka toimi ja kesken pihabongauslaskentani sain Hartolankoskelta puhelinsoiton, parhaan pitkiin aikoihin: ”Lintu on kiinni ja menossa hoitoon!” Soittaja oli nuori lintumies Niklas Paulaniemi , joka oli saapunut Ylöjärveltä saakka pelastamaan joutsenen ystäviensä Valtteri Salosen ja Lassi Kangasmäen kanssa. Lintu viedään välihoitopaikkaan viikonlopuksi ja sen jälkeen Korkeasaareen, josta se lentokykyisenä vapautettaneen merialueelle, jonne se kuuluukin. Sitä ennen käymme vielä katsomassa Hartoa Helsingissä. Kiitos Niklas, Valtteri ja Lassi – ja kaikki Hartoa sulapaikalla ruokkineet. Nuoret miehet olivat jo tänä talvena pelastaneet hoitoon kaksi laulujoutsenta. Näin toimitaan lintujen puolesta.