Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tyrvääläistä: Suami om mettäläine – "Mettääm meni seki homma"

Mettä om peräti ihmeellinem paikka. Parraat mettämuistot mulla on, kum mukulana serkkujen kans oltiin kesäsin Kärppäläm mummulasa ja meitin tehtävä oli viärä lehmät aamulypsyj jälkeem mettälaitumelle. Ehtoon erellä hajimme ne takasin navettooj ja mummu pääsi taas lypsylle. Ja ninkul lapsuuresta ylleensä kaikilla, nim myäs mulla om muistosa, että aina oli lämmin, aina oltiim paljasjalvoin ja savinen tiä pöllys kuumasa aurinkosa ja oli ku silkkiä jalkapohjan alla. Lehmät kulki perätoukuria eresä ja me peräsä. Mummulan mettä oli taikamettä. Samettisella aukeella oli suuri sammaleinen kivi, jonka ympärillä kasvo kallioimarretta. Sem makkeita juuria me imeskeltiin kivem päällä. Sualaheinät ja ketulleivät maistu makkeem päälle ja stek kasteltiin ittemme piänesä prunnisa. Sen kivem päällä muisteltiin mukula-aikoja joskus myähemminki. TV:sä mennee nym miälenkiintonem mettäsarja, jota määkim miähen kans kattelen. Meitin ”Vihreen kullam maasa” kasvanu puu or raaka-aineena monipualine. Viime vuaren linnaj juhlisa se nähtii. Rouva Jenni Haukion korreen juhlapuvun materiaali oli alle metrin pitusesta koivupöllistä. Mettä om monelle kirkko ja viälä meillä niitä honkia humisee. Mettä on innostanum monet runoilijat kirjottaan hianoja runoja. Kansan suusta om myäs lähteny monellaista sanontaa, jokka oj jääny ellää: ”Turpeesta leipä lähtee ja mettästä markat”, sannoo tyrvääläine. ”Se on nin kovastim mettittyny”, sanotaan ihmisestä, joka elelee paremmin itteksensä, välttelee toisia ja ol luannoltansa jollaillailla erakko. Ihminen om ”puuj ja kuaren välisä” sillo, kun se joutuu nim piukkaam paikkaan, ettei näje minkäällaista ulospääsyä. Kun joku tyä epäonnistuu pahasti, nin sillon sanotaan, että mettääm meni seki homma. Jos mää tokasen toiselle, että ”mem mettää”, nim mää väheksyn toista ihmistä, enkä anna arvoo mettällekkä. Moni on hypänny oravampyärästä, muuttanum maaseurulle ja ruvennu seuraan oravien touhuja. Mettästä löytyy hiljasuutta kuunnella kuusten kuisketta ja lintujel laulua. Viä usseemmat muuttas, jos se olis mahrollista töittem pualesta. Mutta ny onkin semmonem meininki, että pittää tehrä suuria kaupunkikeskuksia ja sinne ihmisiä ajetaan kun kärmettä pyssyy. Raili Ruohola