Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Epäkohtia vanhustenhoidossa: "Miten päästään eroon rutiineista?"

MIELIPIDE Käytyäni vanhainkodissa jouduin pohtimaan syitä asioihin, joita pidän epäkohtina 2000-luvun vanhustenhoidossa. Mummo nukkui päiväunta ja sain hetken istahtaa ennen ruokailua. Päällisin puolin kaikki oli hyvin, mutta tarkemmin katsoen alkoi silmä nähdä korjaamisen tarvetta. Esimerkiksi haju toiletissa ei ollut pelkästään luonnollinen, vaan ilmiselvästi se tuli lattiakaivosta. Puhtaustasossa ei ollut muutoin mitään huomautettavaa. Mietin, että milloin kasvot pestään? Milloin kädet pestään? Milloin hampaat pestään? Milloin suuta huuhdellaan? Milloin hiukset ehditään leikata? Milloin mennään tarpeille? Ennen ruokaa vai vasta ruuan jälkeen? Pääseekö tarpeilleen ajallaan vai pitääkö opetella uusi tyyli housuvaippaan? Milloin huone siivotaan? Milloin on suursiivous ja ikkunoiden pesu? Milloin rakennuksiin saadaan tuuletusjärjestelmä, joka toimii tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti? Milloin on päivän liikuntahetki? Pääsevätkö vuoteessa hoidettavat, jotka jaksavat, joka päivä hoitotuoliin istumaan ja virkistymään oman huoneen ulkopuolelle? Milloin vanhainkodin alakertaan rakennetaan uima-allas ja oleskeluhuone viherhuoneineen? Ja kasvihuone kukkineen ja yrtteineen? Milloin minä joudun vanhainkotiin vai tuleeko kotiinkutsu jo ennen vanhenemista? Olen todella tyytymätön nykyiseen vanhustenhoidon tasoon, enkä syyttä. Miten päästään eroon rutiinin palvelemisesta? Sen sijaan haluan, että hoito on tarpeenmukaista, aikaa potilaalle antavaa, yksilöllisyyttä kunnioittavaa ja iloista auttamista. Hoitajien tulisi olla hienotunteisia ja omat juttelunsa työajan ulkopuolelle siirtäviä. En ymmärrä, miksi vanhainkodissakin pidetään raporttitunti kuin sairaalassa. Mietin vain, että tuleeko totutun käytännön mukaisesti pidettyä raportteja, ja keskusteltua samalla muutakin kuin välttämättömiä ja sairauden hoidon kannalta oleellisia tosiseikkoja. Tätä asiaa minä en ymmärrä: miksi raportilla istutaan tunti tai ennen kotiinlähtöä parveillaan kansliassa koko joukolla, vaikka periodityöhön ei ainakaan ennen ole kuulunut taukoja kuin yksi ruoka-ajan lisäksi. Minä en kritisoisi tällä tavalla, jos voisin olla kaikin puolin tyytyväinen hoitoon. Jokaisella käynnilläni hoitolaitoksissa näen aina jotakin, mihin alan keksiä omasta mielestäni parannuskeinoa. Mutta entä jos olenkin väärässä? Jos vika onkin minussa itsessäni, kun en näe asioita kokonaisuuden kannalta. Itseeni tyytymätön