Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ennen vanhaan: Tyrvääläinen Arpakeisari oli kauppamies ja hauskuttaja

Lapsena kuulin tarinan miehestä, joka kiersi pitkin pitäjää myymässä varpuvispilöitä, luutia ja karhunsammalmattoja. Persoona oli Vilho Vilhonpoika Miika, joka oli syntynyt Innan torpassa 10.12.1854. Vilho oli aviossa Sofia Wilhelmiina Vaununmaan kanssa. Jälkikasvua oli Kaarle Wilhelm, Hilja Sofia jonka sairaus vei 11-vuotiaana, sekä pojat Hermanni, Aukusti Johannes ja Arvo Mikael. Perhe asui pienessä mäkituvassa Myllymaassa Haron maalla. Äiti Sofia menehtyi keuhkotautiin 1918 ja pojista Arvo muutaman vuoden kuluttua. Vilho Miika oli tehnyt päivätöitä ja taksvärkkiä Kolarin ja Puukin taloihin, mutta kauppamiehen hommelit vetivät enemmän puoleensa. Kesällä mies kuskasi kapistuksia käsikärryllä ja talvisin tolppakelkalla, tarjolla oli myös painettuja arkkiveisuja, joista pyysi viisi penniä. Eräs Miikan näytöksistä oli arpakuution heitto. Nakkaamalla puista 12-sivuista noppaa löytyi numerolle mystinen vastaus painetusta ”Arpakirjasta nuorisolle”. Lysti maksoi viisi penniä. Petratakseen afääriään Miika kaivoi esiin pienen haitarin, jolla soitteli muutaman valssin- tai marssinpätkän. Kauppias esiintyi mielellään toreilla ja markkinoilla keisarin vaatteissa. Tämä johti siihen, että vääräleuat antoivat hänelle liikanimen Arpakeisari. Keisarinäytäntö maksoi kymmenpennisen sisältäen erityisen valtapuheen. Keisarin takin olkapäitä koristivat kullanväriset epoletit tupsuineen, kiiltävät kauluslaatat ja pitkän rivin omantekoisia prenikoita, josta hän oli rehvakas. Oli näyttävä komentajan nauha ja vyöllä pitkä tuppi, josta ukko veti esiin kiiltävän sapelin. Punaisen viitan reunaa koristivat kärpännahkaa muistuttavat täplät, ja sahalaitainen kruunu oli kyhätty jostain metallista. Keisarinvaatteille oli oma kannellinen kori. Koska esiintyjän asu muistutti Tsaarin pukua, kielsi nimismies Hjortman esitykset, sillä näytöksen katsottiin loukkaavan Venäjän keisaria ja Suomen suuriruhtinasta. Arpakeisari keräsi ympärilleen väkeä, ja lapset olivat näytöksistä innoissaan. Hän oli pitkä, mustapartainen ja hyväntahtoisen oloinen mies. Arpakeisarille kulkijan, kaupustelijan ja kansantaiteilijan elämä oli luontaista, vaan se ei tuonut rikkautta. Viimeiset vuotensa Arpakeisari vietti kunnalliskodissa, jossa kuoli lokakuussa 1927. Hyvin pian Tyrvään köyhäinhoitolautakunta myi huutokaupalla Arpakeisarin vähäisen omaisuuden. Näin kertoi Myllymaassa 1887 syntynyt Emmi Kulmala, joka oli nähnyt Arpakeisarin monet kerrat.