Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Muuttolintujen paluu alkoi – Afrikan ja Välimeren lämmössä tavallisesti talvehtiva pikkuruinen mustapääkerttu selvisi pakkasista Pappilan ruokintapaikalla

Viime lauantain Sastamalan lintukierroksella avautui Keikyässä hämmentävä näky: 78 laulujoutsenta ruokaili jo Villilän lumettomalla oraspellolla, kuin syksyinen suurmuuttoparvi, mukanaan Keikyän Hellänmäen pellonojasta pelastettu nuori joutsen. Uskottava on kevääseen tosi hankalan pakkas- ja lumitalven jälkeen, kun kansallislinnutkin sen paluullaan osoittavat. Sulapaikkoja kierrellessä laulujoutsenia löytyi Villilän suurparven lisäksi Kiikan Sahanlahdelta 25 yksilöä, Hartolankoskelta kuusi, Pehulasta kaksi, Kutalan–Ellivuoren sulapaikoilta yhdeksän ja Vammaskoskelta viisi laulujoutsenta. Kun joutsenia havaitsivat muutkin, 150 yksilöä lienee oikea päiväarvio. Se osoittaa myös Sastamalan maakunnan ykköslintupaikkana. Pulmusta, merihanhea, kanadanhanhea ja töyhtöhyyppää odotellessa Seuraavana päivänä Jouko Metsälä laski joutsenien määrän kasvaneen yhteensä jo 180 yksilöksi Villilässä ja Meskalassa. Kokemäenjoella sukelteli kahdeksan isokoskeloa Meskalassa, kahdeksan telkkää Kiikan Ruotsilankoskella ,14 sinisorsaa ja kolme telkkää Vammaskoskella. Harmaalokit istuivat jo vanhoilla pesäluodoillaan vielä jäisellä Rautavedellä pesäpaikan varaamisen merkiksi. Harmaalokit uskovat kevään koittaneen, kuten Mäenkylän joutsenpari, joka voimakkaasti loilottaen ja siipiään uhkaavasti heilutellen ajoi vieraan joutsenparin pois reviiriltään. Vaikka muuttolintujen yksilömäärät ovat olleet vielä vähäisiä, eri lajeja oli saapunut jo 10. maaliskuuta mennessä Sastamalaan useita talvehtineitten merikotkien, telkkien, isokoskeloitten ja laulujoutsenten lisäksi maakotka, kottarainen, harmaalokki, kalalokki, kiuru, hiirihaukka, tuulihaukka, uuttukyyhky. Seuraavana odotusvuorossa ovat pulmunen, merihanhi, kanadanhanhi ja töyhtöhyyppä, jotka normaalisti palaavat maaliskuun kuluessa Sastamalaan. Kottaraisille apua pesäpöntöistä Kottaraiset ovat palanneet Keski-Euroopasta. Kalle Lindeman havaitsi ensimmäisen kottaraisen jo 27. helmikuuta Villilässä. Kottarainen on kolopesijä ja potee kovaa pesäkolopulaa. Kottaraista voidaan auttaa – ja vielä ehtiikin – nikkaroimalla kuuden tuuman laudasta 35 senttimetrin korkuisia lautapönttöjä 50 millimetrin lentoaukolla. Ripustus 3–4 metrin korkeudelle pellonreunapuuhun tai tolppaan karja- ja hevostilojen lähistölle. Muualla kottaraista on vaikea saada pönttöpesijäksi. Kottaraiskanta on romahtanut takavuosista, jolloin kottarainen pesi jokaisen maalaistalon pihakoivuissa jokaisessa pöntössä ja ilahdutti taitavalla laulullaan ja ihmeellisillä matkinnoillaan. Monta kertaa olen kiikaroinut taivaalta turhaan hiirihaukkaa, kunnes olen huomannut kottaraisen taitavan matkinnan. Kottarainen ei aikaile pesinnöissään. Muninta tapahtuu huhtikuussa, ja jo touko–kesäkuun vaihteessa kottaraisen pojat jättävät pesäpönttönsä täysin lentokykyisinä. Vapautuneisiin pönttöihin asettuvat kesäkuussa usein tervapääskyt. Koskikarat laskettiin helmikuussa Maakunnan perinteinen koskikaralaskenta suoritettiin helmikuussa, jolloin Pirkanmaalta löydettiin kaikkiaan 131 talvehtivaa koskikaraa. Sastamalasta karoja ilmoitettiin kuusi yksilöä. Tavallisimmin talvehtivan koskikaran tapasi Vammaskosken sillan sulasta, Kiikan Lauttarannassa, Suodenniemellä Taipaleenjoella ja Putajankoskella. Laviassa koskikaran varma tapaamispaikka on ollut vuosien ajan Susikoski. Koskikara saapuu talven viettoon maamme sulavesille ja koskipaikoille lokakuussa Skandien vuoristosta, ja paluumatka pohjoiseen alkaa maalis–huhtikuussa. Maamme oma koskikarakanta on suuruudeltaan vain 350 paria ja pesii pääasiassa Kuusamossa ja Itä-Lapissa. Koskikara on satunnaispesijä Pirkanmaalla. Vuonna 2017 Pirkanmaalla koskikaran pesinnät todettiin Orivedellä ja Sastamalassa, jossa Risto Syrjä varmisti pesinnän ja kuvasi pesueen kaikki viisi poikasta. Mustapääkerttu selvisi talvesta Pappilan ruokintapaikan turvin Talven yksi riemastuttavimpia lintu-uutisia oli pikkuruisen mustapääkertun selviäminen pakkastalvesta Vammalan Pappilan hyvän talviruokintapaikan turvin. Tämän hyönteissyöjän ja mestarilaulajan oikeat talvehtimisalueet ovat Välimeren maissa ja Afrikassa. Kaikkia lintujen ruokintapaikkojen pitäjiä on syytä kiittää lämpimästi lintujen puolesta, sillä moni sirkuttaja olisi menehtynyt kylmyyteen ja ravinnon puutteeseen, jos ruokintapaikkaa ei olisi löytynyt. Tali- ja sinitiaiskantojen voimakkaaseen kasvuun on ratkaisevasti vaikuttanut säännöllinen ja runsas talviruokinta, sillä nämä tiaiset eivät kerää lainkaan talvivarastoja. Sinitiaisenkin täytyy saada moninkertaisesti oman painonsa verran ruokaa selvitäkseen pakkasyön yli. Omilla neljällä ruokintapaikallani pähkinämurska on ollut aivan ylivoimaista herkkua tiaisille, punatulkuille, pikkuvarpusille – ja jos pähkinää on tarjolla, eivät talimakkarat saati auringonkukan siemenetkään kelpaa. Linnutkin osaavat nirsoilla. Keltasirkuille ja fasaaneille tarjotaan kauraa.