Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Sote on kuollut, vaan ei kuopattu

Elettiin syksyä vuonna 2005. Pienen Suodenniemen kunnan johto oli koolla. Tapahtui niinä päivinä, että maan hallitus alkoi ajaa Suomeen Paras-hanketta, kuluja kuriin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kuuntelimme silloista kuntaministeriä, joka luetteli madonlukuja pienille kunnille. Sotemenojen raju kasvu vaatii isompaa väestöpohjaa niistä selviämiseen. Jopa kuntaliitoksia, kertoi ministeri. Pirkanmaan sairain kunta veti oitis johtopäätökset. Muistamme hyvin, millaiset. Uusi Vammala aloitti vuonna 2007. Sote-rintamalla oli alkanut jo tapahtua. Kuntaliitoksia tehtiin ja maahan perustettiin kuntayhtymiä 20 000 asukkaan tavoite tähtäimenä. Lounaiselle Pirkanmaalle perustettiin Saspe, johon kuului useita alueen pikkukuntia vähän isomman Vammalan johdolla. Kuluja yritettiin vimmatusti saada kuriin. Vuodet vierivät, ja henkilöstöä rassaava hallinnonuudistus piti taas tehdä. Hyvää työtä tehnyt Saspe purettiin ja perustettiin uusi yt-alue. Samaan aikaan maahan yritettiin rakentaa sote-ratkaisua, sillä Paras-hanke oli jo aivokuollut. Sastamalan kaupunkikin näki päivänvalon samassa tohinassa. Tavoitteet olivat kunnianhimoisia, jälleen kerran. Kuntia oli yhä liikaa, joten niiden määrää haluttiin edelleen supistaa jopa useilla sadoilla. Vaalikausi vierähti, mutta loppui kesken. Ongelmat jatkoivat kasvuaan. Seurasi uusi vaalikausi. Hallitus tarttui rivakoin ottein sote-ongelmiin. Se rakensi sellaisen hallintohimmelin, että oksat pois. Puhuttiin uudesta maakuntahallinnosta ja soten valinnanvapaudesta. Tuskallista oli jälleen, varsinkin, kun havahduttiin siihen, että Suomessa on voimassa sellainenkin kummajainen kuin perustuslaki. Poliittinen ilmapiirikin oli kovin tulehtunut. Niinpä taas ajettiin karille. Jopa niin, että hallituskin upposi kylmiin vesiin. Ylevät tavoitteet jäivät toteutumatta ja odottamaan jälleen seuraavaa vaalikautta. Suomalaiset ovatkin jo vallan ihmeissään sote-hirviön ikeen alla. Alussa kertomani pienen sairaan (entisen) kunnan väkikin miettii, että mikäs nyt meni pieleen? Oliko tarjolla liian suuri kakunpala, joka takertui kurkkuun? Toivon, että viimeinkin otetaan keskiöön meidät sairaat ihmiset. Tehtäköön sote-ratkaisu meidän ehdoillamme, meitä kuunnellen, meidät huomioiden. Suomi tarvitsee hyvän soten, ei valtaisaa hallintoreformia. Semmoistahan ei enää kestäisi Erkkikään. "Oliko tarjolla liian suuri kakunpala, joka takertui kurkkuun?"