Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Tervapääsky, sinirinta, punavarpunen – Suven tuojat palasivat kaukomailta, moni jää silti saapumatta

Suventuojamme tervapääsky, sinirinta, harmaasieppo, lehtokerttu ja punavarpunen ovat saapuneet jälleen kaukomailta. Nämä lajit ovat varmoja suven tuojia ja palaavat vasta toukokuun lopulla tuomien kukkiessa. Aina toivoo, että aika hidastuisi toukokuussa, jotta ehtisi riittävästi nauttia vuoden ihanimmasta ajasta: mustapääkertun huiluäänistä, lehtokertun lurittelusta, satakielen konsertoinneista, valkovuokoista, korvasienistä, tyynistä järven selistä. Suosikkilaulajani mustapääkerttu talvehti onnistuneesti Pappilan ruokintapaikalla. Myös muuttomatkaltaan palanneiden mustapääkerttujenkin kirkkaat ja kauas kantavat huiluvihellykset kaikuvat melko yleisenä Sastamalan lehdoissa. Topeliuksen Sylvian joululaulun häkkilintuna on pidetty mustapääkerttua, joka sirkutuksellaan houkuttelee muita kerttuja pyydystettäviksi tai syötäviksi. Valitettavasti laululintujemme häpeällinen pyynti jatkuu edelleen Välimeren rantavaltioissa. Birdlife Internationalin tutkimusten (2015) mukaan Italiassa pyydettiin laittomasti 5,6 miljoonaa lintua, Kyproksella 2,3 miljoonaa. Kreikassa, Ranskassa ja Kroatiassa kussakin puoli miljoonaa. Maltalla tapetaan eniten pikkulintuja suhteessa maan pinta-alaan. Moni laululintu jää palaamatta synnyinmaahansa. Minultakin on moni kysynyt tänä keväänä, miksi lintuja on niin vähän. Takana pitkä muuttomatka Punavarpusen kirkas viheltely tyii-tsy-pityy soi taas riemukkaasti pensaikkomailla. Takana on pitkä muuttomatka Kaakkois-Aasiasta. Punavarpunen talvehtii ilmeisesti Intian seuduilla, mihin viittaa lajin rengaslöytö Kazakstanista. Rengastustutkimukset ovat osoittaneet, että punavarpuset palaavat uskollisesti vanhalle pesäpaikalleen – ilman gps:ää. Pesintäkausien välisen siirtymän mediaani on 0 kilometriä ja vaihteluväli 0–5 kilometriä. Luonnon suuria ihmeitä. Sinirinta on ollut kevään yllättäjä, sillä kovin usein ei tätä ”Lapin satakieltä” etelässä näe. Esko Antila löysi Houhajärveltä muuttomatkallaan pysähtyneen tunturikoivikkojen kaunottaren. Sinirintakin muuttaa varsin kauas, sillä lajista on saatu kaksi rengaslöytöä Pakistanista ja yksi Turkmenistanista yli 4000 kilometrin päästä. Houhajärveltä löytyi toinenkin yllätyslaji, kun harvinainen harjalintu asteli Risto Syrjän pihamaalla monen bongaajan iloksi ja kuvattavaksi. Tervapääsky on todellinen suvilintu, joka palaa päiväntasaajan seuduilta vasta suven kynnyksellä. Kari Heinonen seurasi tämän ilmojen mestarin taitolentoa Keikyän voimalaitoksella. Tervapääsky viettää suurimman osan elämästään ilmassa saalistellen suu auki hyönteisiä ja leijuvia hämähäkkejä. Taivaalla lintu nukkuukin ja kerää pesäaineksia. Kiinteälle alustalle tervapääsky laskeutuu vain pesimään kattotiilien alle, pönttöön tai luonnonkoloon. Hyvän pesimäalueen löydettyään tervapääskyt palaavat sinne vuosi vuoden jälkeen, kuten tervapääskyjen pöntöttäjät hyvin tietävät. Kiimajärvellä kannattaa käydä Kiikan Kiimajärvi on Sastamalan parhaita lintujärviä ja on syystäkin suosittu lintuharrastajien bongauspaikka monipuolisen linnuston vuoksi. Jouko Metsälä kirjasi Kiimajärvellä hyvän lintujärven tunnuslajeja: erittäin uhanalainen mustakurkku-uikkupari, kaksi mylvivää härkälintua, kolme kaulushaikaraa sumutorvineen puhaltelemassa, neljä ruskosuohaukkaa ja 10 ruokokerttusta. Kiimajärvi on myös laulujoutsenen ja kurjen pesimäjärvi. Harvalukuisen luhtakanan kiljuvaa porsasta muistuttava ääni kuuluu Kiimajärven kaislikoissa. Vaikka osa myöhäisimmistä hyönteissyöjistä on vielä saapumatta, on pesintävuosi jo monella lajilla pitkällä. Ensimmäiset sinisorsa- ja telkkäpoikueet ovat kuoriutuneet. Korpin poikaset ovat jo jättäneet risulinnansa, samoin ensimmäiset lehto- ja viirupöllöpoikaset pesäpönttönsä. Pöllönpojat ovat vielä lentokyvyttömiä, mutta kiipeilevät terävillä kynsillään ja siiventynkiensä avulla lähipuiden oksille kerjäämään kovalla ääntelyllään emoilta myyriä. Poikasilla on aina nälkä.