Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Sastamalalaisen kerrostalon elämää: Pihajuhliin saapuivat niin pappi, lentopallojuniori, entinen pankkivirkailija kuin azerbaidzanilainen maahanmuuttajakin

Kun Ulla Suominen, 88, muutti upouuteen kerrostaloasuntoonsa Sastamalan Marttilankadulle vuonna 1970, oli hän yksi harvoista Vammalan keskustassa. 50 vuotta sitten kerrostaloja oli keskustassa paljon nykyistä vähemmän ja rakennusinto vasta alkamassa. – Marttilankadullakin oli pääosin puutaloja silloin, vanhoja isoja puutaloja, Suominen muistaa. Asunto-osakeyhtiö Marttilankatu 36:n isännöitsijä Päivi Valkama vahvistaa saman. – Tämä kerrostalo oli niitä ensimmäisiä, Valkama sanoo. – Keskustassa on esimerkiksi 1952 ja 1959 rakennetut kerrostalot, mutta varsinainen buumi lähti siitä, kun tämä rakennettiin vuonna 1970. Marttilankatu 36:n väki vietti kerrostalonsa 50-vuotisjuhlaa keskiviikkona ja järjesti pihaan juhlavat kakkukahvit. Juhla lähti asukkaiden aloitteesta. Vastaavat kesäjuhlat ovat koronakevään jälkeen yleistyneet muissakin taloyhtiöissä. – Yhteisöllisyys on lisääntynyt nyt, kun ei ole ollut muita tapahtumia, kirjapäiviä tai vastaavia, Valkama tietää. Marttilankatu 36:ssa asukkaat viihtyvät – jopa niin hyvin, että osa on palannut takaisin taloon muutettuaan siitä pois. Helena Tala kertoo, että hän muutti välillä muualle, mutta palasi takaisin. – Tämä on niin ihana talo. Tähän on kerääntynyt ihania ihmisiä, Tala sanoo. Mikä taloyhtiöstä sitten tekee niin hyvän? Asukkaat listaavat monia asioita. Palvelut ovat lähellä ja naapurit oikein mukavia. Pappikin asuu talossa. Hän on Sastamalan seurakunnan kappalainen Hannu Heikkilä. Venäjää pihajuhlissa Hannu Heikkilä vaihtaa kesäjuhlassa kuulumisia puoli vuotta sitten taloon muuttaneen azerbaidzanilaisen Azar Abbasovin kanssa. Miehet puhuvat sujuvasti venäjää. Kuinka näin? – Olen asunut Venäjällä 8 vuotta, Heikkilä vastaa. Abbasov kertoo, että hän on uuteen asuintaloonsa tyytyväinen. – Tämä on hyvä paikka asua, mies sanoo ja puhuu sekä kerrostalosta että Sastamalasta ylipäätään. ”Tämä oli Vammalan paras talo” Asuintaloaan kehuu myös Ulla Suominen, talon pitkäaikaisin asukas. Hän on tällä hetkellä ainoa talossa olevista, joka on ollut talossa sen valmistumisesta asti. Kerrosta hän on kertaalleen vaihtanut, joskus 1980-luvulla. – Muutin isompaan asuntoon, neljännestä kerroksesta alakertaan. Polvi oli pahana, ja talossa ei ollut silloin hissejä. Nyt on. Hissit tulivat taloyhtiöön vuonna 2016. Suominen muistaa vielä ajan, kun taloa rakennettiin. – Tämä oli Vammalan paras talo. Sanottiin, että tämä on hyvin rakennettu. Suominen oli Säästöpankissa töissä ja iältään 38-vuotias, kun muutti asuntoon. Liiketilassa pesula ja savenvalaja Marttilankatu 36:ssa on asuinhuoneistojen lisäksi liikehuoneisto katutasossa. Siinä on ollut vuosien varrella monenlaista toimintaa. – Yhteen aikaan siinä oli savenvalaja, joka teki savitöitä ja myi niitä. Pesulan vastaanottokin tilassa oli, ja nyt on hieroja, Ulla Suominen muistelee. Taloyhtiön asiapapereista selviää, että liiketilan ensimmäinen vuokralainen oli Tampereen Kemiallinen Pesu- ja silityslaitos. Vuonna 1975 liiketilaan muutti metsänhoitoyhdistys. Uusimmat tulijat tekivät kaupat maanantaina Uusin muuttaja Marttilankatu 36:ssa on peruskoulunsa keväällä päättänyt vihtiläinen Teemu Talvitie. Hän alkaa asuttaa vanhempiensa maanantaina ostamaa asuntoa ja menee elokuussa kouluun Vammalan lukion lentopallolinjalle. Talvitiet ovat mielissään kuullessaan, että taloyhtiö on mukava, ja kertovat, että muitakin vaihtoehtoja Vammalasta oli tarjolla. Mikä vaikutti siihen, että valitsitte juuri Marttilankatu 36:n? – Sijainti. Poika on vasta 15-vuotias, niin asunnon pitää olla lähellä koulua ja urheiluhallia. Tämä on vähän hiljaisemman kadun varressa ja koululle menee kolme minuuttia, perustelevat Maiju ja Kari Talvitie. Talonväen kesäjuhlat jatkuvat ja kakkukahvit maistuvat. Kahvimaito loppuu. Helena Tala lähtee hakemaan maitoa. – Mistä haen? hän kyselee. – Minun jääkaapistani, vastaa Ulla Suominen ja jatkaa: – Ota taskustani avain. Luottamus naapurusten välillä toimii.