Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Missä olit, kun korona roihahti? – ”Kun uutisvirta joskus palautuu normaaliksi, otan kyllä pienet”

Jokaisen ihmisen elämään osuu tapahtumia, päiviä tai hetkiä, joita ei voi unohtaa. Kuten: Missä olit silloin, kun Lasse Virén kaatui ja nousi silti komeaan voittoon, tai kun Neuvostoliitto romahti ja Berliinin muuri murtui, tai kun terroristit törmäsivät Manhattanin pilvenpiirtäjiin tunnetuin seurauksin, tai.. Nyt, vuonna 2020, muistojen listaan tulee uusi merkintä. Aikojen päästä elävät jälkeläisemme miettivät vastausta kysymykseen: missä olimmekaan silloin, kun koronavirus pisti ihmispoloisten elämän maapallolla sekaisin. Jotenkin tuntuu, että elämme sumussa tai pimeydessä. Kukaan ei tiedä, millaisesta pirulaisesta, kuten presidentti Niinistö asian ilmaisi, nyt on kysymys. Kuinka moni sairastuu, kuinka moni menehtyy? Kuinka rakas Suomemme selviytyy? Ilmassa on vain pelkkiä kysymyksiä. Siltäkin tuntuu, että hiljentyneet urheiluareenat ja niiden tulosanti on korvattu koronaan päivittäin sairastuneiden, tehohoidossa olevien ja menehtyneiden lukumäärillä. Nykypäivän ihminen kun on tottunut mediasta tulvivaan jatkuvaan tulosseurantaan. Kun nyt siellä vallitsee hiljaisuus, tilalle tulevat toisenlaiset tulokset. Jopas on aikoihin eletty! Vanhempi väestö muistaa hyvin takavuosien pahat epidemiat, jopa Espanjan taudin 100 vuotta sitten. Mustaa surmaa emme muista, mutta tietoa siitäkin löytyy. Todella traagisia olivat kaikki, mutta vertailukohta tähän päivään on heikko. Siksi paljon elämä maapallolla on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Katselin dokumentin Espanjan taudin musertavista vaikutuksista vuonna 1918. Jo silloin ihmiset liikkuivat maanosista toiseen, joskin tavattoman hitaasti. Silti tuhoisa virus levisi ympäri maailmaa olosuhteissa, joita voi nyt kuvata alkeellisiksi. Mitalilla on toki toinenkin puoli. Ilmastomme tykkää ihmisten erakoitumisesta ja lentokoneiden seisottamisesta. Varmaan senkin huomaamme, että meille läheisiä ihmisiä on olemassa. Kun maapallo ei enää tärisekään, niin sekin kuulostaa hienolta. Toisaalta, talouselämä natisee liitoksissaan ja ikuiseen kasvuun tukeutuva bkt:mme köntystää jyrkkää vastamäkeä. Koskahan hoksaamme, että jatkuva taloudellinen kasvu ei olekaan itsestään selvyys? Tai että vähemmälläkin voisimme selviytyä? Maaseudun ihmisellä, jollainen olen henkeen ja vereen, ei ole poikkeusoloissakaan mitään hätää avaran ja kauniin luonnon keskellä. Töitä saa tehdä ihan vapaasti kevätauringon lämmössä ja lintujen laulaessa. Kasvukausi on alkamassa ja kiireet painavat päälle. Koronasta muistuttaa vain radiokuulosuojaimista kaikuva tilastointi menneen vuorokauden tulossadosta. Eräänä päivänä, kun uutisvirta joskus palautuu normaaliksi, otan kyllä pienet. Ja sitten, kun urheilukentät ja ravintolat aukeavat, otan toiset. Ja takuulla menen myös teatteriin peruuntuneilla lipuillani. Kirjoittaja on jonkinmoisessa karanteenissa elelevä talonpoika Suodenniemeltä .