Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Tero Suominen aikoi tehdä autotallistaan nikkarointihuoneen, mutta siitä tulikin äänitysstudio – Sileekalliolla on pumpattu verta sastamalalaisen musiikin sydämeen jo 15 vuotta

Sastamalan Sileekalliolla on talo, jonka pihaa ympäröi useita autoja. Sisällä soi kitara, ja olohuoneen sohvat ovat täynnä nuoria aikuisia. Paistinpannulla sihisevät soijasuikaleet, joilla pian ruokitaan nälkäisiä suita. Samaan aikaan talon käytävällä käy kuhina, sillä sastamalalaislähtöisen Lack of Sense -yhtyeen jäsenet kantavat soittokalustoaan ulos: bändi on menossa keikalle. Yhden huoneen seinällä roikkuu kuusi vanhaa sähkökitaraa. – Onhan se harvinaista herkkua, että omassa kodissaan pääsee monta kertaa viikossa keikalle, sanoo talon isäntä Tero Suominen , 50, kaiken tämän keskellä. Kauan ennen Kaalisaarta Kun Tero Suominen kävi aikanaan yläkoulua 1980-luvulla, hän oli yhtyeensä laulaja. Pian mikrofoni vaihtui bassoon, koska joku totesi, ettei Suomisesta ole laulajaksi. – Yhden keikan taisimme heittää koulussamme. Ei silloin oikein ollut mahdollisuuksia harjoitella kunnolla, joten halusin ehkä mahdollistaa sen omille lapsilleni. Suomisen mukaan onkin tärkeää, että lapset saavat kotoaan kannustusta harrastuksiinsa. Aikaisemmassa talossaan Suomisen pihalla oli skeittiramppi, joka keräsi Vammalan rullalautailijoita yhteen 2000-luvun alussa kauan ennen Kaalisaaren skeittiparkkia. Sileekalliolle perhe muutti vuonna 2004, ja heti ensimmäisenä kesänä talon autotalliin roudattiin eräät rummut. Pian seinillä ja ovien edessä olikin jo räsymattoja – ja myöhemmin autotallin rakenteita vahvistettu seiniä ja kattoa myöten. ”Onhan se harvinaista herkkua, että omassa kodissaan pääsee monta kertaa viikossa keikalle.” (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) Viisi säännöllistä kokoonpanoa Tila, josta piti tulla Suomisen nikkarointihuone, oli myöhemmin varustettu akustiikkalevyin ja kokolattiamatoin, jotta ääni eristyisi mahdollisimman hyvin. Nykyään Suomisen autotallissa treenaa säännöllisesti viisi eri kokoonpanoa. Sinne on myös rakennettu erillinen tarkkaamo, joka mahdollistaa musiikin äänittämisen. Musiikkia autotallissa on soitettu jo 15 vuotta, eikä loppua näy. On Suominen tosin saanut yhden esineen autotallissaan kaikesta huolimatta nikkaroitua: kitaran. – Se jäi kuitenkin vain koristeeksi, Suominen kertoo. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) ”Kuuntelen nykyään myös räppiä” Se, että studio tuo muusikoita Suomisen kotiin useita kertoja viikossa, ei miestä hetkauta. – Ei todellakaan haittaa, että täällä on paljon ihmisiä. He kaikki ovat huipputyyppejä ja kuin omia poikiamme, Suominen sanoo. Musiikkia Suominen itse on kuunnellut koko ikänsä. Lautasella on pyörinyt muun muassa Deep Purplen, Black Sabbathin, Led Zeppelinin, Motörheadin ja Popedan levyt. Autotallin myötä Suomisen musiikkimaku on tosin laajentunut monipuolisemmaksi. – Kuuntelen nykyään myös räppiä. Esimerkiksi Paleface kolahtaa. Räppiä Suominen kuulee myös autotallissaan, jossa harjoittelee muun muassa Nipponi & Napakettu. Autotallissa treenaavat myös Kihlat, Lack of Sense ja Paha Jama sekä uusimpana tulokkaana äetsäläislähtöinen Koitos. – Myös Handirap on äänitellyt täällä, Suominen sanoo paikalliseen rap-kokoonpanoon viitaten. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen.) Tippa melkein linsissä Suominen itse ei enää juuri musisoi, vaikka rumpukapuloihin mies saattaa silloin tällöin tarttua. Hän ei myöskään vaikuta siihen, minkälaista musiikkia hänen autotallissaan tehdään. – Saan ihan riittävästi siitä, että voin vain kuunnella musiikkia. Musiikkivideoista Suomisen voi tosin bongata, jos on tarkkana. Esimerkiksi Koitoksen uusin musiikkivideo päättyy siihen, että Kiikan uimahallin valvojaa esittävä Suominen sammuttaa hallista valot. Videon on kuvannut ja leikannut Suomisen poika Niko Suominen eli Nipponi. Nikon isoveli Joni Suominen soittaa puolestaan Kihloissa, joka oli aiemmin Mimica. Heitä molempia Tero on saanut kuunnella paitsi kotonaan myös keikoilla, kuten muitakin hänen autotallissaan harjoittelevia yhtyeitä. Viimeksi Suominen oli Koitoksen keikalla Tampereella. – Se on hemmetin hienoa, kun bändit esiintyvät julkisesti. Onneksi baareissa on yleensä hämärää. Siinä kun on melkein tippa linssissä, kun niitä keikkoja näkee. ”Ei todellakaan haittaa, että täällä on paljon ihmisiä. He kaikki ovat huipputyyppejä ja kuin omia poikiamme.”