Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Musta viikinki palasi Sastamalaan – herättää huomiota Rautavedellä

Merimetso, ”musta viikinki”, herättää huomiota Rautaveden karikoilla ja luodoilla Sastamalassa. Isokokoinen merimetso istuu lajityypillisesti pystyasennossa ja kuivattelee sulkiaan siivet levällään kalastuksen jälkeen. Tavallisimmin merimetsot oleskelevat pikkuparvina Rautaveden Salonsaaressa, Koirakarilla, Käräjäkalliolla, Satulakivillä tai vaneritehtaan rannan tukkipuomilla. Paras merimetsojen ja merikotkien seurantapaikkani on Vanhankirkonniemen kärki, josta Rautavesi avautuu koko komeudessaan. Syyskuun havaintoina Kalle Lindeman laski Vanhankirkonniemeltä 29 merimetsoa, Antti Virta Salonsaaressa 30 ja Kalevi Yli-Erkkilä vaneritehtaan rannan tukkipuomilla 12 mustaa viikinkiä. Merimetso ei ole vieraslaji, vaan paluumuuttaja Merimetso hävisi vainon seurauksena koko Itämeren alueelta 1900-luvun alkuun mennessä, mutta palasi entisille asuinsijoilleen puolen vuosisadan jälkeen. Viimeisenä Itämeren maana Suomeen, jossa ensimmäinen merimetson (Phalacrocorax carbo sinensis) pesintä varmistui vuonna 1996 Tammisaaren saaristossa. Merimetsokannan kasvu merialueilla on ollut käsittämättömän voimakasta, sillä kanta kasvoi 10 parista 16 000 pariin vuosina 1996–2009. Viime kesänä merialueillamme merimetsoja pesi 25 700 paria. Kanta väheni edellisvuodesta tuhannella parilla merikotkien opittua saalistamaan merimetson poikasia suoraan niiden pesiltä. Ravinnokseen merimetso käyttää vain kaloja, joita se sukeltaa 10–20 metrin syvyydestä. Merialueilla tehdyissä seurannoissa merimetson pesimäaikaisesta ravinnosta lähes 90 prosenttia koostui särjestä, kivinilkasta ja ahvenesta. Kuhan osuus oli neljä prosenttia ja silakan yksi prosentti. Merimetso jakaa vahvasti tunteita Merimetsoilla on vielä kivinen tie yrittäessään vakiinnuttaa pesintänsä sisävesien saarissa ja luodoilla. Pirkanmaan ensimmäinen pesintäyritys todettiin Valkeakosken Vanajavedellä vuonna 2018, jolloin merimetsoyhdyskunnan kaikki seitsemän pesää hävitettiin rauhoituksesta huolimatta. Samoin kävi merimetson pesintäyrityksille Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Merimetsoja vastustetaan monesta syystä: vastustajien mukaan se tuhoaa luontoa kuormittamalla ulostuksellaan pesäluotoja, vähentää kalastajien kalasaaliita, aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä ja hajuhaittoja. Vammalasta kotoisin oleva, Sastamalan mökkiläinen Saara Tiitta kokee Rautaveden hienoksi lintuvedeksi, jossa kalastelun ohessa kuvaillaan merimetsoja veneestä käsin, samoin merihanhipoikuetta ja merilokkeja. Silti merimetso ei kehuja saa. – Merimetso jakaa vahvasti tunteita; se on naakan (isona parvena) lisäksi ainoa lintu, josta en osaa pitää, Tiitta sanoo. Birdlifen mukaan merimetso on kuitenkin osa Suomen luontoa – osa luonnon monimuotoisuutta. Jotta merimetsoon liittyvät konfliktit lieventyisivät, ympäristöministeriö asetti työryhmän suunnittelemaan toimenpiteitä, joilla ”törmäykset” voidaan välttää. Työryhmän toimenpide- ehdotukset on koottu Suomen Ympäristökeskuksen Merimetsoseuranta-sivuille.