Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vesipääsky levähti Stormin altailla matkallaan Somalian rannikoille – uusi keksintö mahdollistaa pikkulintujen muuttomatkan taltioimisen

Tunturilammien ja pohjoisten soiden pieni kahlaajajalintu vesipääsky levähti Stormin altailla kesken pitkän muuttomatkansa Arabianmerelle ja Somalian rannikoille, jossa vesipääsky muuttuu talvikaudella ulappalinnuksi. Vesipääsky on kahlaajaksi varsin erikoinen otus: se ruokailee uimasillaan ja pyydystää vesihyönteisiä ravinnokseen uimalla hyönteiset pintaan nostattavia pyörteitä. Myös parinmuodostus on vesipääskyllä kerrassaan omaperäinen. Naaras suorittaa kosiomenot ja heti muninnan jälkeen jättää haudonnan ja poikasten hoidon koiraalle. Naaraat suuntaavat etelään jo kesäkuussa, mutta koiraat ja nuoret linnut vasta heinä–elokuulla. Vesipääskyn talvehtimisalueet ja muuttoreitit olivat pitkään tuntemattomia, kunnes Luomuksen tutkijaryhmä valjasti pienellä 1,1 grammaa painavalla valopaikantimella, ”selkärepulla” Kilpisjärvellä pesineen vesipääskyn. Valopaikannin eli geolokaattori (”light level geolocator”) on lintutieteen viimeisimpiä keksintöjä. Se mahdollistaa pikkulintujen muuttomatkan taltioimisen. Viime vuosina myös pohjansirkuille, pikkutylleille ja viitakerttusille on asennettu valopaikantimia, joiden anturien tallentamasta datasta pystytään määrittämään linnun talvehtimisalueiden pituus- ja leveyspiiri. Valopaikannin soveltuu paikkauskollisille linnuille, jotka on pyydystettävä uudelleen pesimäpaikoillaan, jotta valopaikantimen tallentama data saadaan purettua. Valopaikannin tallentaa tietoja, mutta ei lähetä niitä. Kilpisjärveltä muuttomatkalle lähtenyt vesipääsky paikannettiin pari kuukautta lähtönsä jälkeen Arabianmeressä Somalian rannikoilla. Ehkä tämäkin yksilö oli kesken muuttomatkansa levähtänyt Stormin altailla. Kahlaajat jo syysmuutolla Vaikka kahlaajien syysmuutto on parhaimmillaan heinä–elokuun vaihteessa, ensimmäiset mustaviklot, töyhtöhyypät ja kuovit jättivät kotimaan jo kesäkuun puolivälissä. Myös vanhat naurulokit ja pikkulokit aloittivat syysmuuttonsa hämmästyttävän aikaisin – jo kesäkuun lopulla. Viime viikonloppuna Stormin altailla oli jo runsaasti kahlaajia: kaksi valkovikloa, useita suosirrejä, lapinsirrejä, liroja, suokukkoja, ja 26 telkkää. Stormin altaat on erinomainen kahlaajien ja vesilintujen seurantapaikka, mutta alueille vaaditaan kuvalla varustettu kulkulupa. Altaat kuuluvat kaivostoimintaa harjoittavalle Dragon Mining Oy:lle. Yhtiön kaivoksista louhitut malmit rikastetaan Stormin rikastamolla. Altailla piipersi myös kahdeksan pikkutylliä, jotka ovat Stormin altaiden vakiolaji sekä pesivänä että muuttajanakin. Luomuksen tutkijaryhmä asensi vuonna 2015 valopaikantimet 54 pikkutyllille. Myös tämän pikkuruisen kahlaajan muuttoreitteihin ja talvehtimisalueihin valopaikantimet keräsivät arvokasta dataa. Pikkutyllien syysmuutto suuntautui kaakkoon. Ensimmäinen pysähdyspaikka pikkutylleillä oli Kaspianmeren alue, josta matka jatkui edelleen talvehtimisalueille Pakistaniin Intian rajamaille. Viikonlopun mielenkiintoisia havaintoja olivat lisäksi laulujoutsenpoikueet Vanhankirkonniemellä ja Kataranlahdella, monet pesinnässään onnistuneet tuulihaukkapoikueet sekä Mäenkylän rannoilla purjehtineet 12 merihanhea. Merihanhesta on muodostunut Sastamalaan Pirkanmaan ensimmäinen pysyvä pesimäkanta. Merihanhen ensi pesintä todettiin Rautavedellä keväällä 2012. Kesäkuussa Saara Titta kuvasi Vehmaanlahdella merihanhiparin johdattamassa neljää untuvikkoaan.