Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Uusi vuosi, uudet kujeet – ”Jätetäänkö potilaat hoitamatta, kun kotikunnan rahat loppuvat?”

Olemme siirtyneet uudelle vuosikymmenelle. Ei voi kuin ihmetellä tätä ajan virtaa. Juurihan koimme milleniumin huuman. Vaihtunut vuosi tulee olemaan mielenkiintoinen. Politiikan arvaamattomalla areenalla hallitus ja oppositio ovat sapelit ojossa valmiina taisteluun. Populistit hiovat kynsiään iskeäkseen kaikkea liikkuvaa. Hallituksen ohjelmassaan lupailemia työllisyystoimenpiteitä odotetaan sormet syyhyten, jotta se 75 prosentin tavoite loppuvuodesta toteutuisi. Hiukan epäilyttää. Tulopolitiikan rintamiltakaan ei hyvää kuulu. Ei, vaikka kaiken maailman työryhmät istuvat melkeinpä yötä päivää. Kaiken kukkuraksi uhkana on raju lakkotalvi ja -kevät. Myös Sastamalan kaupungissa eletään jännittävää aikaa. Talous on painunut pakkaselle ja vauvoja syntyy vähemmän kuin koskaan. Huoltosuhde heikkenee ja sairauskulut kasvavat. Isot ratkaisut palveluverkosta tulevat valtuutettujen pöydille ehkä alkuvuodesta. Sekametelisopassa kummittelee vielä uimahallikin. Siitäkin tulisi päättää kaiken säästämisen ja sopeutuksen keskellä. Onpa mielenkiintoista nähdä lopputulos. Hyvää uutta vuotta ei kuulu isoille kuntayhtymillekään. PSHP:n valtuusto, jossa itsekin istun, teki vastoin hallituksensa esitystä päätöksen, jolla alijäämäinen talousarvio hyväksyttiin. Hintojen korotusesitykset kaatuivat, kun valtuutettujen käsiä sidottiin varsinkin Tampereella ja kehyskunnissa. Epävirallista ohjeistusta saimme mekin. Lopputulos on kuitenkin se, että sairaat on aina hoidettava. Mutta entäpä, jos ei pystytäkään? Kuka silloin priorisoi? Jätetäänkö potilaat hoitamatta, kun kotikunnan rahat loppuvat? Tuntuu aika kolkolta ja kylmältä ajatukselta. Uusi vuosi on myös meille maajusseille kysymysmerkki. Se on sitä sekä poliittisesti (Eu:n tilanne) että muutenkin. Alkanut talvi ei ole ollut nimensä mukainen sääoloiltaan. Nähtäväksi jää, mitä kevät tuo tullessaan. Hytistäänkö toukotöissä ja tehdäänkö rehut kesällä kaatosateessa? Vanha kansa ennakoi talven säästä tulevaa kesää. En tiedä, voiko niin enää tehdä, koska ilmastomme muutos lienee karua todellisuutta. Esi-isiemme varhaisaamuiset tuulenhaistelut ovat hatara muisto vain. Toivon, että pessimismin sävyttämät ajatukseni vuodelle 2020 olisivat unta. Että aurinko risuläjään sittenkin vielä paistaisi. Että niin kävisi koko valtiossa, kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä, sekä kodeissa. Ja jotta talonpoikakin pääsisi kevätkylvöilleen aikanaan huojentunein mielin. Kirjoittaja on toivorikas maajussi ja ylioptimistinen kuntapäättäjä.