Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Hihasta kiinni -haastattelussa monessa mukana ollut Jari Saikka: ”Tippa tuli linssiin, kun tajusin vanhimpien lapsieni muuttavan syksyllä kotoa pois”

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? – Olen Jari Saikka , 43-vuotias sastamalalainen monitoimimies. Teen mitä milloinkin. Vaimoni Kati Saikka omistaa muun muassa Nälkälän grillin ja keskustan toisen jäätelökioskin. Vuokraamme myös juhlatilaa Hyrkin alueella. Nälkälän grillillä oli puolisentoista vuotta toinen yrittäjä, mutta nyt pyöritämme sitä taas itse. Kenen kanssa asut ja missä? – Asun vaimoni sekä 17-, 16- ja 7-vuotiaiden lasteni kanssa vanhalla Puu-Hyrkillä. Meillä on myös koira. Mikä sinussa on parasta? – Paha kysymys, mutta varmaankin sosiaalisuus. Nuorempana olin hyvinkin epäsosiaalinen, mutta iän myötä olen muuttunut. Mistä sinua moititaan? – Tekemättömistä töistä, niitä välillä kertyy. Mitä teet vapaa-aikanasi? Miten rentoudut? – Ykkösvaihtoehtona nautimme Sastamalan vesistöistä, eli olemme järvellä saunalautalla. Saunalauttaa pidämme Sylvään rannassa. Kun köydet irtoavat rannasta, saunalautalla on kaikki mahdollista. Sillä voi olla vesillä muutaman tunnin tai sitten vaikka viikon. Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? – Sain kolmevuotiaana Houhajärveltä mato-ongella ravun! Luulin sitä merihirviöksi. Isäukkoni varmaankin tiesi, että järvessä on rapuja, ja pisti siimani päähän makkaranpalan. Eihän makkaraan nyt mikään kala olisi tarttunut. Hän oli päättänyt tehdä pikkujekun. Ihmetys oli suuri. Mikä on paras elämänohje, jonka olet saanut? – Äitini antama ohje siitä, että vanhan loppu on jonkin uuden alku. Niin se voi mennä, oli se sitten mitä hyvänsä. Tulee tehtyä paljon kausitöitä, kun talvikausi loppuu, niin kevätkausi alkaa. Olen tehnyt torimyyntiä ja ollut Ellivuoressa laskettelukeskushommissa. Monissa jutuissa kausivaihtelut ovat suuria. Olit vuonna 2017 ehdolla kunnallisvaaleissa. Miten se meni ja vieläkö politiikka houkuttelee? – Sanotaanko, että sain silloin jonkin verran ääniä, mutta en päässyt läpi. Muutamaa vuotta aikaisemmin olin ehdolla myös. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että ei enää politiikka kiinnosta. Mutta ainahan sitä haluaa oman kaupungin kehityksessä olla jollain tavalla mukana. Mistä haaveilet ja mihin uskot? – Tulevaisuuteen se on uskottava! Mistäs minä nyt sitten haaveilen... Kesä saisi jatkua vielä ainakin kaksi kuukautta. Oikea kesä on kivaa, ja syksy on kamalaa. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? – Onnistuminen. Mikä tahansa onnistuminen saa hyvälle tuulelle. Jos voisit muuttaa yhden tekemäsi teon, mikä se olisi? – Aika paha on tämmöinenkin kysymys, mutta olisin keskittynyt peruskouluun paremmin. Silloin kiinnosti vain mopolla ajaminen. Peruskoulun jälkeen kävin Tyrvään käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen metallipuolen. Mikä sinusta piti tulla isona? – Ihan lapsena halusin koneenkuljettajaksi ja vähän isommalla iällä haaveammattini oli kokki. Molempia haaveita on sivuutettu, olen tehnyt koneurakointia ja olen vähän kokkaillut ruokaa. Millaisesta ruuasta pidät? Missä sitä syöt? Kuka sen tekee? – Olen kaikkiruokainen, mutta kyllä kaikki ruoka, joka on tehty suurella ammattitaidolla ja intohimolla on hyvää. Syön aika usein meillä Nälkälän grillillä ja sitten missä milloinkin. Jos kotona syön, niin aika usein itsevalmistamaani ruokaa. Oma bravuurini ovat grillaushommat, bbq-jutut ja savustaminen. Käytätkö sosiaalista mediaa? Miten? – Somevastaavan rooli on jäänyt minulle, joten käytän paljon Facebookia, jossa julkaisen esimerkiksi Nälkälän grillin juttuja. Millaista musiikkia kuuntelet? Mikä on lempikappaleesi? – Tällaisena kohtuu ikämiehenä kaikki 80- ja 90-luvun musiikki kelpaa. Suosikkibiisini tällä hetkellä o n Erika Vikman i n Ciccioli na. Jostain syystä se on tarttunut korvaan. Muukin kotimainen iskelmä ja pop on lähellä sydäntäni. Kenet haluaisit tavata ja miksi? – Oma edesmennyt isäni on sellainen, jonka haluaisin vielä kerran tavata. Hänen kuolemastaan on yli kaksikymmentä vuotta. Milloin viimeksi itkit ja miksi? – Tippa tuli linssiin havahtuessani siihen, että vanhimmat tyttäreni muuttavat syksyllä opintojen perässä Tampereelle. Eivät he sitten taida enää palata kotiin asumaan. Minne muuttaisit, jos kotikuntasi olisi pakko jättää taakse? – Olen syntynyt Tampereella, mutta asunut pikkupojasta asti Sastamalassa. Koen itseni vahvasti tyrvääläiseksi. Jos johonkin täytyisi lähteä niin Lempäälään tai sitten Lappiin. Pidän siitä, että kesät ovat kesiä ja talvet talvia. Etelässä tuntuu nykyisin olevan ikuinen syksy. Mitä haluaisit itse kysyä ja keneltä? – Veikkauksen pomolta voisin kysyä seuraavan kierroksen oikeat lottonumerot. Heh, se olisi tuiki asiallinen kysymys.