Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Ennen vanhaan: Tyrvään graniitti on ikuinen ja silta paikkakunnan komistus – Vuonna 1914 sattui onnettomuus, kun rautakanki putosi sillalta sukeltajan päähän ja lävisti suojakypärän

Vammaskosken kivisilta valmistui elokuun lopulla 1915. Se oli aikanaan modernein ja mittavin silta maassamme. Työt oli aloitettu marraskuussa pari vuotta aiemmin, heti kun urakkasopimus oli allekirjoitettu ja tiukat rahoitusasiat saatu lopulta järjestettyä. Alkuperäinen kustannusarvio ylittyi ja silta tuli maksamaan 260 000 markkaa. Sillan kustannuksia varten koottiin kulkijoilta ylikulkumaksua: hevosvedettävältä ajoneuvolta 10 penniä, kahdenvedettävältä ajoneuvolta ja trilloilta 20 penniä, kahdenvedettävältä vaunulta tai kuormareeltä 20 penniä, kuormilta, joiden kuljettamiseen tarvitaan enemmän kuin kaksi vetäjää ja konevaunuilta 50 penniä. Kirkossa kävijöiltä ei peritty maksua. Sillan kunnossapito siirtyi valtiolle 1921 ja samalla loppui ylikulkumaksujen koonti. Rakentamiseen käytettiin harmaata tyrvääläistä graniittia noin 3800 kuutiota ja sementtiä 2500 astiaa sekä isot määrät erilaista puutavaraa, nauloja ja muita tarvikkeita. Suuret kivilohkareet nostettiin paikalleen vinssaamalla. Siltatöissä huhki kaikkiaan 250 miestä ja kevättalvella 1914 kivien ajoon otettiin sata hevosta. Raskasta ajoa varten tie oli lumetettu. Virtapatsaiden rakentamisessa avusti kokenut sukeltaja Korpela. Miehellä oli yllään ajanmukainen sukelluspuku ja kuparinen kypärä. Sukeltajan työ lyijykengissä ja raskaassa puvussa oli vaarallista, tosin kiehtovaa. Juhannuksen edellä vuonna 1914 humpsahti telineillä ahertavalta mieheltä rautakanki koskessa työskentelevän Korpelan päähän. Rautakanki lävisti suojakypärän ja kova isku aiheutti sukeltajan takaraivoon vertavuotavan läven. Kaikeksi onneksi turmasta selvittiin hengissä eikä työmaalla kaiketi isompia turmia sattunut. Kuusiaukkoisesta kivisillasta tuli 114 metriä pitkä ja kuusi metriä leveä. Kannatuspilarien paksuus holvikaarien kohdalla on 2,20 metriä. Tyylikkäällä muodollaan sillasta tuli paikkakunnan komistus. Kauniit sillan kaiteet koskimaisemassa olivat silmän ilo. Kelpasi siinä tepastella ja ihastella rakennusmestarien Walle Antilan ja F. S. Riskun aikaansaannoksia. Vuoden 1918 sodan aikana silta yritettiin räjäyttää, mutta siinä ei onnistuttu. Sadan vuoden takaiset kivisillat ovat todellisia taidonnäytteitä, ja sillan myöhemmät vaiheet ovat jo toinen seikka.