Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Sastamalassa sijaisperheessä asunut Jasmin Mäkipää, 19, halusi olla pienenä kaupan täti, nyt hänestä tulee sukunsa ensimmäinen maisteri – ”Aluksi jouduin selittämään tuhat kertaa, mitä opiskelen ja mikä on yliopisto”

Jasmin Mäkipää halusi oppia lukemaan. Kun hän istui ensimmäistä kertaa pulpettiin Harjavallan keskustan ala-asteella, isoveli oli jo kertonut, millaista koulussa on. Syksyllä 2007 ekaluokkalaista kiinnostivat veljen kotiläksyt ja kaunokirjoittaminen. Mäkipää ehti käydä koulua Harjavallassa kolme kuukautta, kun hän muutti veljensä kanssa Sastamalaan sijaisperheeseen. Hän jatkoi ensimmäistä luokkaa pienessä kyläkoulussa, jossa ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat opiskelivat yhdessä. Yliopistosta Jasmin Mäkipää, 19, ei tiennyt ennen tätä syksyä mitään. Ennen opintojen alkua hän etsi tietoa yliopisto-opiskelusta lukemalla ja katsomalla Youtube-videoita. On kulunut kolmetoista vuotta siitä, kun Mäkipää aloitti koulun. Nyt hän opiskelee yhteiskuntatieteitä pienen asuntonsa keittiössä Jyväskylässä ja katsoo ensimmäisiä luentoja tietokoneelta. Etäopinnot jatkuvat koronaviruksen vuoksi koko syksyn. Orientaatioviikolla on onneksi järjestetty tapahtumia, ja Mäkipää on saanut vieraasta kaupungista kavereita. Samassa kerrostalossa asuu hänen entinen lukiokaverinsa, joka pääsi opiskelemaan Jyväskylään kauppatieteitä. Opiskeluun liittyvistä asioista Mäkipää puhuu eniten kavereidensa kanssa, sillä he ymmärtävät. Suurin osa heistä on opiskellut lukiossa ja mennyt sen jälkeen johonkin korkeakouluun jatko-opintoihin. Sukulaisten ja perheen kanssa koulutuksesta on välillä hankala puhua. Kun Mäkipää valmistuu Jyväskylän yliopistosta, hänestä tulee lähisukunsa ensimmäinen maisteri. Jasminin äidillä on merkonomitutkintoa vastaava koulutus ja isä on koneasentaja. Veli työskentelee kiinteistöhuollossa. Mäkipäätä vanhemmat veli- ja sisarpuolet tekevät muun muassa lähihoitajan, laitoshuoltajan ja kiinteistöhuoltajan töitä. Kaksi veljeä on ollut viime aikoina työttömänä. – Kaikki ovat aina kannustaneet minua ja olleet tosi iloisia, että pääsin opiskelemaan. Aluksi jouduin selittämään tuhat kertaa sisaruksille, mitä opiskelen ja mikä on yliopisto. Mutta ymmärrän, ettei sitä voi tietää, jos ei ole kokemusta asiasta. Lapsena Jasmin Mäkipään haaveammatti oli kaupan kassatäti. Hän oli saanut idean siitä seurattuaan työntekijöitä kaupassa. Kauppaan hän ei kuitenkaan koskaan päätynyt edes kesätöihin. Pellonpuiston yläasteella Huittisissa oli paljon enemmän oppilaita kuin pienessä kyläkoulussa Sastamalassa. Mäkipää asui Huittisten ja Sastamalan rajalla, joten hän sai valita, mihin yläkouluun menee. Seitsemännellä luokalla hän kiinnostui yhteiskuntaopista. Hän mietti tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ja politiikkaa enemmän kuin monet ikäisensä. – En osaa sanoa, mistä se kiinnostus tulee. Meidän perheessämme on kyllä seurattu politiikkaa, ja veli ja isä ovat siinä mukana. Jasminin veli Jani Mäkipää on Harjavallan perussuomalaisten puheenjohtaja ja isä on paikallisyhdistyksen jäsen. Yhdeksännellä luokalla Mäkipää selasi läpi koko ammattikoulun opintotarjonnan. Hän ajatteli, että ei voi mennä lukioon, koska ei ole lukijaihminen. Mikään ammattikoulun vaihtoehdoista ei kuitenkaan tuntunut kiinnostavalta. Hän haki ja pääsi Lauttakylän lukioon. – Sitten löysinkin aiheita, jotka kiinnostivat ja aloin opiskella. Lukio oli paras päätös, mitä pystyin tekemään. Yhteiskuntaopin lisäksi hän kiinnostui psykologiasta. Jos on vähävarainen, ei ikinä pääse mihinkään valmennuskurssille. Ne, joilla on varaa käydä valmennuskursseja, saavat etulyöntiaseman muihin verrattuna. Keväällä 2019 Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden tutkinto-ohjelmaan haki 1 460 ihmistä. Heistä 84 sai opiskelupaikan. Yksi hakijoista oli Jasmin Mäkipää. Hän ei tullut valituksi. Ylioppilaskirjoitukset olivat vieneet mehut pääsykokeisiin pänttäämiseltä. – Kun menin sinne, tiesin, etten tule pääsemään. Hakijoita oli niin paljon, enkä ollut tehnyt niin paljon töitä kuin varmasti moni muu oli. Välivuoden aikana Mäkipää oli työkokeilussa, teki henkilökohtaisen avustajan sijaisuuksia sekä jakoi mainoslehtisiä. Välillä oli myös aikoja, jolloin hän ei tehnyt mitään. Se turhautti. Keväällä korona muutti pääsykokeita ja Mäkipää koki saaneensa mahdollisuuden. – Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteisiin ei ollut ennakkotehtävää. Kukaan ei voinut valmistautua siihen etukäteen. Kaksivaiheisen pääsykokeen ensimmäisessä osiossa Mäkipää luki tieteellisiä artikkeleita ja vastasi monivalintatehtäviin. Ensin häntä jännitti, miten koetilanteeseen pystyy keskittymään kotona. Lopulta koe sujui niin hyvin, että Jasmin pääsi toiseen vaiheeseen. Siinä hän analysoi Sauli Niinistön uudenvuodenpuhetta neljästä eri näkökulmasta: filosofisesta, yhteiskuntapoliittisesta, sosiologisesta ja valtio-opillisesta. Rankan kevään jälkeen oli iloisten uutisten vuoro. Mäkipäälle myönnettiin opiskelupaikka Jyväskylän yliopistosta. Elokuussa hänen veljensä kirjoitti Facebookiin postauksen. ”Viimeiset päivät aikaa nähdä rakasta pikkusiskoa ennen kuin hän lähtee Jyväskylän yliopistoon lukemaan yhteiskuntatieteitä viideksi vuodeksi. Saadaan sukuun ensimmäinen maisteri! Ikävä häntä tulee olemaan.” Vaikka Jasmin on asunut 18-vuotiaaksi asti sijaisperheessä, hän on läheinen perheensä kanssa. Uudelle paikkakunnalle muuttaminen tuntui jännittävältä, mutta myös mukavalta. Lukiossa hän odotti, että pääsee pois Satakunnasta. Hän halusi jo nähdä muitakin paikkoja. Välivuoden aikana Mäkipää huomasi, että hänelle on tärkeää tehdä asioita, jotka hän kokee merkityksellisiksi. Siksi hän ajattelee, että suurta palkkaa tärkeämpää työssä on se, että siinä pääsisi vaikuttamaan maailmaan ja parantamaan heikompien asemaa. Kun Mäkipää haki korkeakouluun, hän huomasi konkreettisesti sen, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia päästä opiskelemaan. Aloituspaikkoja on vähän ja omia asemiaan voi parannella esimerkiksi käymällä maksullisia valmennuskursseja. – Jos on vähävarainen, ei ikinä pääse mihinkään valmennuskurssille. Ne, joilla on varaa käydä valmennuskursseja, saavat etulyöntiaseman muihin verrattuna. Lisäksi korkeakoulujen hakukriteereitä on sekoitettu viime vuosina monta kertaa. Ne sotkivat myös Mäkipään suunnitelmat, sillä hän ei vielä muutama vuosi sitten tiennyt, että kirjoittamalla matematiikan hän voisi saada pisteitä yhteiskuntatieteiden opiskeluun. Matematiikasta Mäkipää on aina ajatellut, ettei hän ole siinä hyvä. – Minulla oli hyvät yo-paperit, mutta en kirjoittanut matematiikkaa. Se vähensi heti pisteitä niin paljon, että pääsykoe oli ainoa väylä yrittää yliopistoon sisään. Mäkipää kokee kuitenkin olevansa onnekas siksi, että hän on löytänyt alan, joka häntä todella kiinnostaa. Nyt nuoret joutuvat jo toisen asteen alussa tekemään valintoja, jotka määrittelevät sen, mihin he tulevaisuudessa voivat pyrkiä. – Siksi moni varmasti opiskelee vielä aikuisenakin, koska ei tiedä, mikä itseä kiinnostaa. Perhetaustan vaikutus nuorten koulutuspolkuihin on vähentynyt. Tutkimusten mukaan jo lähes puolet ikäluokasta suorittaa kanditasoisen korkeakoulututkinnon. Tilastokeskuksen mukaan koulutustaso on noussut Suomessa viimeisen neljän vuosikymmenen aikana. Nousu johtuu suurilta osin nuorten naisten koulutusmahdollisuuksien parantumisesta. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkija Juha Hedman kertoo, että sukupuolierot korkeakoulutuksessa ovat revähtäneet ja ne ovat suomessa OECD-maiden suurimmat. Naisista korkeakoulututkinnon suorittaa nyt 30 ikävuoteen mennessä 54 prosenttia, mutta miehistä vain 37. Tyttöjen ja poikien erot koulumenestyksessä näkyvät jo toisen asteen päättyessä. Tytöt suuntaavat ylioppilastutkinnolla korkeakouluihin, pojat ammatillisen perustutkinnon kanssa työelämään. Hedmanin mukaan koulutuspoliittisiin tavoitteisiin yltäminen edellyttäisi, että Suomessakin investoitaisiin nykyistä määrätietoisemmin ammatillisiin koulutuspolkuihin, jotka ohjaavat kohti ammattikorkeakouluopintoja. Lisäksi kouluissa pitäisi panostaa enemmän tekemällä oppimiseen. Suomessa noin viidennes ikäluokista jää pelkän peruskoulun varaan. Tilanne on jatkunut vuosikymmeniä. ”Kun puhutaan nuorista, jotka jäävät pelkän peruskoulun varaan, siellä kotitaustoilla on merkitystä”, Hedman toteaa.