Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sastamalalainen Tarja Pihlajaniemi haettiin kotoa töihin 42 vuotta sitten, nyt hän juoksi 32 kilometriä eläkkeelle – Tämän neuvon hän antaa työelämässä ahertaville

Tarja Pihlajaniemi jäi perjantaina eläkkeelle Kiikoisten Säästöpankin palveluneuvojan työstään. Taakse jäi reilut 42 vuotta työelämää pankissa. Luvussa on jotain maagista, sillä 42 on myös kilometrien lukumäärä maratonilla. Ja niitä, jos jotain, Pihlajaniemi on elämässään juossut monia – 214, jos tarkkoja ollaan. Tarja Pihlajaniemi, osasitko arvata työsi aloittaessasi, että olet yli 42 vuotta samassa paikassa? – En todellakaan. On hienoa, että työpaikka on pysynyt. Se ei ole itsestään selvää. Miten sinusta tuli pankin palveluneuvoja? – Olin käynyt kauppaoppilaitoksen ja valmistunut juuri. Pankin hallituksen jäsen asui kotitaloni naapurissa. Hän teki esityksen palkkaamisestani, minkä jälkeen pankin silloinen johtaja Urho Selin tuli hakemaan minut kotoa töihin. Oliko pankkiala toiveammattisi lapsena? – Kyllä toiveammatti oli lentoemäntä, mutta siihen olisi tarvinnut käydä kouluja enemmän. Toisaalta silloin, vuonna 1976, töitä oli paljon ja jokainen pääsi töihin. Itsekin olin 16-vuotiaasta asti pari vuotta Vammalan aluesairaalassa potilaskertomuksia kirjoittamassa ennen pankkialaa. Mikä on ollut suurin muutos pankissa työaikanasi? – Tietotekniikan muutos. Kun menin töihin, tehtiin kaikki kynällä ja paperille sekä laskettiin laskukoneella. Nyt ohjelmat muuttuvat koko ajan. Mikä on ollut paras hetki työssäsi? – Asiakkaat ovat parasta. Olen ollut pienessä pankissa töissä, ja asiakkaat ovat tulleet niin tutuiksi, että heitä tulee ikävä. Monesti on itketty ja naurettu. Kaikissa töissä on niitäkin tehtäviä, joita ei ehkä niin mielellään tekisi. Mikä sinun työssäsi on ollut sellaista? – Yhtäkkiä ei tule mitään mieleen. Ehkä kuitenkin se, että viime vuosina on täytynyt opettaa asiakkaita uudenlaiseen palvelu- ja toimintatapaan. Se on tuntunut itsestä pahalta, ettei ole voinut palvella vanhoja asiakkaita niin kuin on tottunut. Mitä jäät kaipaamaan työelämästä ylipäätään? – Arjen rytmiä ja elämän säännöllisyyttä. Enää ei tarvitse ajatella, että teen jonkun asian viikonloppuna, koska voin tehdä sen viikollakin. Oletko eläkkeelle jäämisestä enemmän peloissasi vai innostunut? – Enemmän innostunut. En ole peloissani, koska olen jo vuoden koittanut itseäni valmistaa asiaan. Olisin voinut jatkaakin, mutta nyt olen helpottunut. Mitä teet ensimmäisenä arkiaamuna, kun ei tarvitse lähteä töihin? – Lähdemme mieheni kanssa Pohjanmaalle. Hänellä on siellä kotipaikka. Siellä on ihan hirveästi töitä. Alamme vähän järjestellä. Minkä ohjeen antaisit vielä työelämässä ahertaville? – Toivotan ahkeruutta ja sitkeyttä. Kannattaisi varmaan miettiä myös jotain turvaavaa eläkesäästöä. Eläke jää aika pieneksi.