Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Sastamalalaisen Vilman, 19, ensimmäinen äitienpäivä on odotettu – Lukion jälkeinen vuosi on ollut erilainen kuin useimmilla samanikäisillä

Kesäkuun lopussa viime vuonna Julia Siuronen syntyi, ja Vilma Vainiosta tuli äiti 19-vuotiaana. Nyt Vainion ja Heikki Siurosen perheessä valmistaudutaan ensimmäiseen äitienpäivän viettoon iloisin mielin. – Tosi hyvältä tuntuu. Äidiksi tuleminen on aina ollut haave, Vilma Vainio sanoo. Äitienpäivän ohjelmasta hänellä ei ole sen tarkempaa tietoa. – Ainakin käydään kummankin vanhemmilla onnittelemassa omia äitejä, hän sanoo. Kohta 20 vuotta täyttävä Vainio on tullut äidiksi verrattain nuorena. Odotusaikana hän vietti abivuotta lukiossa. – Olihan se vähän jännää, kun ylioppilaskirjoituksissa vauva potki mahaan, Vainio kertoo. Alkuraskaudessa myös pahoinvointi oli mukana lukion penkissä. – Ne olivat hankalia aamuja, kun siinä vaiheessa en vielä ollut kertonut raskaudesta. Vainio painoi ylioppilaslakin päähänsä muutama viikko ennen Julian syntymää. Lakkiaisten jälkeinen vuosi onkin ollut kovin erilainen kuin monen ikätoverin. – Monet kaverit ovat muuttaneet opintojen perässä pois täältä. Tämä oli kuitenkin minulle se oma ratkaisu, hän sanoo. Vauva-arki toi muutoksia Vauva-arki on tuonut elämään muutoksia, mutta Vainion mukaan ei kuitenkaan mitään kovin yllättävää. – Se tietenkin, että nykyään ei noin vain voi lähteä minnekään, vaan pitää enemmän suunnitella menoja. Nykyään ajatuksissa Julia tulee aina ensin. Omat hiukset voi olla kuin harakanpesä, kun ei enää samalla tavalla mieti vaikka sitä, että miltä itse näyttää, hän sanoo. Nyt Vilma Vainio viettää äitiysvapaata, mutta muita suunnitelmiakin jo on. – Töihin tekisi mieli, mutta koronan takia voi olla hankalaa saada työpaikkoja. Nyt ollaan korona-aika Julian kanssa kotona. Ihan oma lapsi Vilma Vainiolle äidiksi tuleminen oli pitkäaikainen haave. – Pienestä pitäen olen tykännyt lapsista. Tiesin kuitenkin, ettei kaikki äidiksi haluavat saa lapsia. Tuntuu kiitolliselta, että itsellä se onnistui helposti, Vainio sanoo. Toive oli myös saada ensimmäinen lapsi nuorena. – Olen aina tykännyt ajatuksesta, että tulen nuorena äidiksi. Nuorena jaksaa hyvin valvoa ja touhuta, hän sanoo. Vuoden 2018 tilastojen mukaan ensisynnyttäjien keski-ikä Suomessa oli 29,4 vuotta. Kymmenen vuotta keskimääräistä nuorempi äiti saa välillä kommentteja iästään. – Ei ole ehkä suoraan sanottu, mutta on esimerkiksi luultu, että olen Julian kummitäti. Sitten on hämmästelty, että ai se on sun ihan oma lapsi, Vainio sanoo. Vainiosta tuntuu mukavalta, että äitiyden iloja ja ihmetyksiä voi jakaa muiden nuorten äitien kanssa. Toisen nuoren äidin kanssa hän välillä tapaakin, ja nuorten äitien yhteisö on löytynyt myös netistä. – Kuulun ryhmään, jossa on nuoria äitejä ympäri Suomen. Siellä jaetaan kaikenlaista. Kerrotaan, jos lapsi on oppinut jotain uutta, tai kysytään neuvoa. Siellä voi myös sanoa, jos on ollut huono päivä, Vainio sanoo. Alle 20 äidin ryhmässä nuorin on 16-vuotias, vanhin pari vuotta Vainiota vanhempi. Ryhmä ei ole ainoa paikka, mistä kysyä neuvoja. – Omilta vanhemmilta olen saanut paljon neuvoja. Äiti on myös kaivellut esiin leluja, joilla itse olen leikkinyt lapsena. Välillä pysähtyy miettimään, että ajatella, että itsekin on ollut joskus noin pieni. Omalla tyylillä eteenpäin Millainen lapsia Julia on? Äiti kiittelee, että Julia on ollut helppo vauva, jota harvoin mikään harmittaa. – Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka helposti on mennyt. Se tuntuu myös hyvältä, että ympärillä on paljon ihmisiä, jotka tarjoavat apua. Isovanhemmatkin haluaisivat Juliaa jatkuvasti hoitoon, Vainio sanoo. Banaani on Julian herkkua, hyppiminen on erityisen hauskaa ja Luka-koira paras hassuttelukaveri. – En ollut ajatellut, että vauvasta ja koirasta voisi tulla niin läheisiä. Se on tosi hellyttävää, hän sanoo. Julian erikoinen on tällä hetkellä liikkumistyyli. – Julia ei konttaa polvet maassa vaan menee nelinkontin pylly pystyssä. Julialla on oma tyyli mennä eteenpäin, Vainio sanoo. Kolme, ehkä neljäkin lasta Äitiydessä parasta on Vainion mukaan se, kun pääsee seuraamaan lapsen kasvua. Turhan tiukkoja tavoitteita ei äitiydelle aseteta. – Toivon, että omista lapsista tulisi toiset huomioon ottavia ja he hoitaisivat kouluhommat hyvin. Itse saa päättää, mitä haluaa lähteä opiskelemaan. Mutta se on varmaan se jokaisen äidin toive, että lapsista tulisi onnellisia, Vainio sanoo. Vainio puhuu monikossa, vaikka lapsia on tässä vaiheessa vielä yksi. – Olen aina ajatellut, että haluaisin ainakin kaksi lasta, että heistä olisi toisilleen seuraa. Mutta kolmekin on hyvä määrä, kun meitäkin oli kolme sisarusta. Neljäkin voisi olla hyvä.