Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Aikuinen, älä kiellä liikkumista! Koiramäen päiväkodin työntekijä havahtui siihen, että suurin este lasten liikunnan tiellä onkin kasvattaja

Lasten liikkumaton arki ei ole vain sanahelinää. Sastamalalainen varhaiskasvatuksen opettaja Satu Rautanen havahtui tähän omassa työssään jokin aika sitten. Hän huomasi, että yhä useammin lapset saattoivat todeta kesken hoitopäivän, etteivät he jaksa tai halua liikkua. – Kun mentiin karhu- tai rapukävelyä,  lapset väsyivät tosi äkkiä. He sanoivat, etteivät he jaksa tai etteivät he halua tehdä, koska tulee hiki. Tämä oli itselleni tosi outoa, liikuntataustan omaava Rautanen sanoo. Kun hän tutki varhaiskasvatusikäisille lapsille suunnattuja liikuntasuosituksia, hämmennys oli entistä suurempi. Vuodesta 2016 lähtien opetus- ja kulttuuriministeriö on suosittanut lasten varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden määräksi 3 tuntia vuorokaudessa. Tästä kaksi tuntia pitäisi sisältyä päiväkodissa vietettyyn aikaan. – Meillä Koiramäen päiväkodissa on kerran viikossa salivuoro. Huomasin, etteivät nämä tavoitteet täyty siinä mitenkään, Rautanen sanoo. Koiramäen päiväkoti ei ole ollut tässä suossa ainoa. Vaikka liikkumisen tärkeys on tiedostettu Sastamalan varhaiskasvatuksen johtoryhmää myöden, liikunnallinen toimintakulttuuri ei ole vakiintunut päivähoitopaikkoihin. – On saatettu innostua jostakin asiasta, mutta sitten on palattu taas vanhaan. Välineet ja tilat eivät tee liikunnallista arkea Nyt käynnissä on muutos, jonka Rautanen toivoo olevan pysyvä. Hän valmistuu tänä keväänä sosionomiksi (yamk). Osana opintojaan hän kehitti kaksi opasta lasten päiväkotiarjen liikunnallistamiseksi. Oppaat on tarkoitettu kaikille Sastamalan varhaiskasvattajille ja ohjeet ovat verkossa avoinna myös lasten vanhemmille. Tavoite on antaa vinkkejä liikunnalliseen arkeen riippumatta siitä, minkälaiset ovat käytettävissä olevat tilat. Rautasen tärkeä huomio nimittäin on ollut, että yksin tilat tai välineet eivät tee päiväkotiarjesta liikunnallista. Tärkeintä on aikuisten malli. Usein sanotaan, että lapset liikkuvat luonnostaan. Eivätkö he liiku siis ilman vinkkejä ja kannustustakin? Näin ei Rautasen mukaan ole. Kasvattajan rooli on äärettömän tärkeä. – Jos hypin jonon edessä mallina, lapset hyppivät perässä. Jos huudan vierestä, että hyppikää, tulos ei ole sama, Rautanen konkretisoi. Hän arvelee, että tämä on yksi syy myös siihen, miksi lasten luonnollinen liikkuminen kodeissa tuntuu vähentyneen. Ratkaiseva merkitys on sillä, mitä vanhemmat kotona tekevät. Pelikoneet koukuttavat jo pieniä ja jos sosiaalinen media vie aikuisenkin mukanaan, aikaa perheen yhdessä ololle ja luonnolliselle liikunnalle ei enää ole. Suurin este liikkumiselle on aikuisten asenne Ammattikasvattajallekaan liikkumisen roolimallina olo ei välttämättä ole helppoa. Rautanen myöntää, että arkiliikkumiseen kannustaminen vaatii aikuiselta heittäytymistä, uskallusta ja usein myös asenteen muutosta. – Itse ei kuitenkaan tarvitse olla liikunnallinen, Rautanen muistuttaa. Hän selvitti osana opiskeluaan kasvattajien näkemyksiä lasten liikunnallisen arjen esteistä. Suurimmat esteet kumpusivat aikuisten asenteista. – Vedottiin turvallisuuteen ja todettiin, että on kangistuttu kaavoihin. Henkilöstön asenteet tulivat läpi vastauksista. Rautanen korostaakin, että aikuiset ovat joko liikunnan mahdollistajia tai estäjiä – niin kodissa kuin päivähoidossa. Esimerkiksi kieltämisen kulttuuri istuu edelleen lasten kasvatuksessa tiukassa. – Älä juokse käytävällä. Odota jonossa hiljaa, Rautanen luettelee esimerkkejä. Liikunnallisten taitojen karttuminen lisää turvallisuutta Koiramäen päiväkodissa Sastamalassa osa kielloista on kuluvan kevään aikana heitetty romukoppaan. Kun aikaisemmin lapset saivat laskea matalaa liukumäkeä vain istuallaan, voi liukua nyt kiivetä ylämäkeenkin. Tämä lähti lasten omasta ideasta ja aikuiset tukivat ajatusta. Rautanen korostaa, että kaikessa liikunnassa mennään edelleen turvallisuus edellä, mutta lasten ikätasosta riippuen jotakin voidaan salliakin. Aiemmista käytännöistä poiketen isommat päiväkotilapset voivat esimerkiksi keinua seisten. Myös se, että lapset saavat liikkua, tehdä ja toteuttaa itseään, on kehittävää. – Lapsi ei ikinä opi, jos häntä aina kielletään turvallisuuteen vedoten. Meidän tehtävämme varhaiskasvatuksessa on opettaa lapsille erilaisia taitoja. Jos lapsi oppii liikunnallisia taitoja, se lisää myös turvallisuutta.