Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Sastamalalainen Veikko Erkkilä käy vielä 91-vuotiaana peurametsällä – Hän ampui 1940-luvulla oravan ja siitä harrastus alkoi

Veikko Erkkilällä ei ole varmuutta siitä, onko hän Vammalan vanhin metsästäjä. Vanhimmasta päästä kuitenkin. Viimeksi Erkkilä kävi metsällä kuluneella viikolla. – Peurakytiksessä Lantulassa kävin illan istumassa. Ei tullut minkäänlaista saalista. Syksy on ollut aika rauhallinen tällä alueella. Voimat alkaa olla siinä kunnossa, että en saa saalista yksin metsästä pois, vaan täytyy turvautua apuun. Apulainen hoitaa passipaikat valmiiksi ja minä saan olla niin kuin herra. Erkkilä myöntää, että metsästystahti on rauhoittunut aika lailla, vaikka terveyttä onkin riittänyt. Nykyään hän metsästää pääasiassa valkohäntäkauriita ja hirviä. Niitä löytyy Erkkilän mukaan Pirkanmaalta ”riittävästi”. – Nuorempana kävin linnustamassa ja jänisjahdissa, välillä vähän pienpetojahdissa, sitten tuli hirvijahti mukaan. Risut ovat metsässä tulleet niin kamalan korkeiksi, ettei siellä tule enää kuljettua niin paljon kuin nuorempana. Erkkilä ei liiku metsästysreissuilla Pirkanmaan ulkopuolella, mutta kalastamassa hän käy joskus kauempanakin. Riistaa tai kalaa hän ei ole koskaan myynyt eteenpäin, vaan saaliit ovat päätyneet omaan pataan. – Käyn merellä silloin tällöin, kun on sopiva kaveri mukana. Sen verran kalastetaan, että pysytään kalassa. Peuroja on niin paljon, että niistä riittää tyttärelle, tyttärentyttärelle ja naapureillekin. Metsä on armollinen paikka Erkkilä on paljasjalkainen tyrvääläinen. Hän kävi nuorena asumassa Tampereella viiden vuoden ajan, mutta kun Vammalasta vapautui hitsaajan paikka, hän palasi perheellisenä miehenä takaisin Vammalaan. Samalla metsästyshommat saivat uuden alun. – Yhdeksän ammattia ja harrastukset päälle, niistä olen leipäni saanut. Lousajankadulla tuli asuttua 54 vuotta, sitten alkoivat voimat hävitä. Täytyi jättää omakotitalo ja muuttaa kerrostaloon keskelle kaupunkia. Täällä on kaupat ja palvelut lähellä. – Täällä on ollut hyvä olla. Työpaikka oli mitä kiitollisin työnjohdon ja työkavereiden puolelta. Hyvät muistot jäi siitä ajasta. Vaikka kyttäyskeikoilla voi joutua odottamaan pitkäänkin, Erkkilän aika ei ole koskaan käynyt pitkäksi. – Metsä on armollinen paikka. Kun sinne menee, se ei ole koskaan hiljaa. Luonto puhuu aina kun osaa kuunnella. Siellä näkee sellaistakin, mitä ei maantielle näe. Pieneläjät liikkuvat maan tasalla, on siellä nähty ilveksiäkin. Karhu ja susi ovat vielä näkemättä. Erkkilän mieleen on jäänyt erityisesti utelias sinitiainen. – Kerran olin peurakytiksessä, ja koska aikaa oli, nojasin leukaa käsiin. Sinitiainen lennähti aseen piipun päälle. Se katseli oikealle ja vasemmalle, hyppäsi lähemmäksi aseenhihnan päälle. Se kallisteli päätään, katseli tarkasti ja hyppäsi lopulta nenän päälle. Antaas olla, kyllä sillä oli terävät kynnet. Kynsien terävyys tuntuu vieläkin nenässä. Aseita löytyy oikea arsenaali Ensimmäisen kerran Erkkilä kävi metsästämässä kahdentoista vuoden iässä, kun velipoika sai aseenkantoluvan. Erkkilä kiipesi puihin, kun veljekset etsivät oravia. – Sen verran vanha harrastus se on. Itse en silloin vielä ampunut, mutta liikuin kuitenkin mukana. Ensimmäinen saaliini oli orava. Linnustus tuli mukaan vasta myöhemmin. Kun naapurin poika kasvoi samaan ikään, liikuimme paljon mäyrien ja kettujen perässä. Erkkilällä on tällä hetkellä viisi asetta. – Kaksi hirvikivääriä, pienoiskivääri, haulikko ja pistooli. Pistoolia ei nykyään helposti saa. Se on teurastusta varten hommattu ja paljon näpsempi kuin pitkäpiippuinen. Isäni oli kyläteurastaja, hän opetti pikkupojan teurashommaan. Aika kuluu kotiaskareissa Metsästäjien täytyy suorittaa ampumakoe kolmen vuoden välein, ja Erkkilä on läpäissyt kokeet näihin päiviin asti. – Täytyy pitää ampumataitoa yllä. Ammuin kokeen viime syksynä, ei se ole mikään rasite. Minulla on osinko paikalliseen metsästysrataan. Meitä oli 39 miestä perustamassa, se rakennettiin alkuun pienellä porukalla. Siellä on taulu, johon on kirjoitettu meidän perustajien nimet. Erkki Kaasalainen oli yksi nokkahenkilöistä. Erkkilän päivät ovat metsästyksen ja harrastusten lisäksi vilkkaita myös kotona. – Minulla olisi työtä niin paljon kuin ehtisin tekemään, mutta kun vaimoni Liisa, 88, sai aivoinfarktin, vaimosta huolehtimisesta tuli uusi työ. Metsästämisen lisäksi harrastan tuohitöitä, kirjansidontaa ja kalastusta. Kotiaskareissa kuluu hyvin aikaa. Erkkilän tarkoituksena oli mennä seuraavana päivänä metsälle, mutta suunnitelmat kariutuivat liian lämpimän sään vuoksi. – Lämpimällä ilmalla kärpäset tekevät tuhoaan, ne ovat aina paikalla. Ilmeisesti ensi viikolla menen ehtoolla taas kytistämään peuraa. Syntynyt: 14.9.1929 Koulutus: kansakoulu, kotiteollisuuskoulu, ammatillisia kursseja Ammatti: sekatyömies: viilaaja, koneasentaja, kirvesmies, maalari, muurari, tukkirekan kuski, hitsari, levyseppä, maanviljelys Harrastukset: tuohityöt, metsästys, kalastus, kirjansidonta Perhe: vaimo, tytär, tyttärentytär