Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Erittäin uhanalainen viiriäinen palasi Mouhijärvelle - merilokilla oli ensipesintä Sastamalassa

Heinäkuussa lintujen laulukausi on jo pääosin päättynyt ja äänimaiseman täyttävät piiskuttavat ja ruokaa kerjäävät lintupoikueet. Silti muutamat rastaat ja osa tiaisista pesii kahdesti kesässä, kyyhkyt jopa kolmesti. Lisäksi monella lajilla ovat uusintapoikueet ensimmäisen pesinnän tuhouduttua. Lämmin alkukesä suosi hyönteissyöjien pesintöjä ja kanalintupoikueillakin riitti hyönteisravintoa. Kahlaajat aloittavat syysmuuton jo varhain. Mustaviklonaaraat eivät kauan pohjoisen pesimäsoilla viivy. Naaras lähtee syysmuutolle jo kesäkuun alussa ja jättää loppuhaudonnan koiraan huoleksi. Nuoret mustaviklot ja koiraat muuttavat perässä heinä-elokuussa, jolloin naaraat ovat jo talvehtimisseuduillaan Länsi-Afrikassa. Ensimmäisen mustaviklon syysmuutollaan havaitsi Jouko Metsälä kesäkuun alkupuolella Kiikan Meskalassa. Myös kuovikoiraat jäävät ”yksinhuoltajiksi”, sillä kuovinaarat jättävät muutaman päivän ikäiset poikaset koiraitten valvontaan ja suuntavat Länsi-Euroopan talvialueilleen. Korkealta taivaalta kuuluvat muuttavien kuovinaaraiden haikeat ”kui-kui-kui”-äänet ovat kuin hyvästijättö. Huhtikuussa tavataan seuraavan kerran. Naurulokki aloittaa syysmuuton hämmästyttävän aikaisin kesän ollessa vielä kauneimmillaan. Ensimmäiset muuttavat kesäkuussa heti poikasten saavutettua lentokyvyn. Kulmuntilassa Jouko Metsälä laski 9. heinäkuuta jo yli 1300 muuttavaa naurulokkia. Viiriäinen palasi Mouhijärvelle Mouhijärven Selkeessä kaikui kesäkuun yössä viljapelloilla erikoinen, sekunnin välein toistuva ääni: ”bitt–bi-bitt”. Ääntä on harva kuullut ja vielä harvempi nähnyt aiheuttajaa, sillä äänessä oli pienin kanalintumme, vain rastaan kokoinen viiriäinen, joka luokitellaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Välillä uhanalaisluokituksessa viiriäinen tulkittiin jo maasta hävinneeksi lajiksi. Viiriäisestä on tänä kesänä tehty Pirkanmaalla vain yksi havainto Mouhijärven linnun lisäksi. Viiriäisen soidinta kuunteli Selkeessä Anne Viitalaakso , Tampereen luontokoulun opettaja ja Nokian Lintukoulun vetäjä, joten lajin määritystä ei ole syytä epäillä. Murheellinen on vuoden linnuksi valitun, äärimmäisen uhanalaisen peltosirkun tilanne. Emme ole löytäneet ainuttakaan peltosirkkua etsinnöistä huolimatta usean kunnan alueelta ja Pirkanmaaltakin on ilmoitettu toistaiseksi vain yksi havainto. Merilokki Sastamalan uusin pesimälaji Rannikkoalueittemme pesimälintujen levittäytyminen sisämaahan kuvastaa muuttuvaa linnustoamme. Sastamalassa ovat meriharakat pesineet vuosia ja merikotka jo neljä vuotta. Merihanhi pesi ensi kerran Pirkanmaalla vuonna 2012 Sastamalassa ja tänäkin kesänä Rautavedellä on seurattu useita merihanhipoikueita, kuten valkoposkihanhipoikueitakin. Uutena pesimälajina todettiin merilokin poikaspesintä Kuloveden Kuivasaaressa. Pesintä on ensimmäinen Sastamalassa ja Nokialla tällä puuttomalla molempien kuntien rajasaarella. Kuivasaari on todellinen luontohelmi, jonne veneilijöiden ei ole syytä rantautua lintujen pesimärauhan vuoksi. Saarella laskettiin etäältä veneestä käsin kesäkuussa pesivän merilokkiparin lisäksi pesivä valkoposkihanhipari sekä noin 70 kalatiiraa, 70 naurulokkia, 30 harmaalokkia ja kalalokkeja. Koko saari oli täynnä piipertäviä untuvikkoja. Minkki oli tuhota kaikki Kuivassaaren pesinnät Juhannusrauha Kuivasaaren lintuluodolla häiriintyi pahoin ja ilma täyttyi hätääntyneiden lokkilintujen varoitushuudoista. Saarelle ui minkki, vieraslaji, joka alkoi heti toteuttaa luontoaan eli tappaa lintu-untuvikkoja. Minkki on alunperin pohjoisamerikkalainen näätäeläin ja luonnollemme suuri onnettomuus. Onneksi Kuivasaaren linnustoa vastarannalta seuraavat Kutalan kesäasukkaat ja luonnonystävät havaitsivat minkin nousseen saareen tuhotöihin ja lähettivät nuorison ajamaan pedon pois saarelta. – Kyllä se tilanne siellä rauhoittui, kun meidän nuorisomme kävi häätämässä minkin pois. Monta poikasta se ehti sinäkin aikana tappaa, kun omalta rannalta sitä touhua kiikareilla katsoin, Kutalan kesävieras kuvasi järkyttävää tapahtumaa. Maamme kokenein lintumies Pentti Linkola suoritti Hämeen järvillä yli 50 vuoden ajan tarkkoja vesilintulaskentoja ja kuvasi minkin luonteen hyvin: ”kun minkki kulkee pitkin rantaa, se tappaa kellon tarkkuudella jokaikisen lokinpojan kilometrien matkalla, sille eivät tarmokkaimmat ja hurjimmat emot mahda mitään. Minkki ja supikoira on pyydettävä maasta pois viimeistä myöten”, Linkola ohjeisti riistanhoitajia. Jotta tällainen linnunpoikasten hävitys Kulovedellä ja Rautavedellä saataisiin loppumaan, on luontoväen ja metsästäjien tehtävä aktiivista yhteistyötä minkkikannan vähentämiseksi tarpeettomien vastakkainasettelujen sijaan. Kutalan metsästysseuralle on mennyt viesti asiasta ja Sakari Paunilalle , metsästysasiantuntijalle Ruolahteen. Nyt on minkkiloukkuja pyynnissä riittävästi.