Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö

Opin tämän taidon lapsena ja otin sen nyt käyttöön pellolla

Pitkän, raastavan sateettoman sääjakson jälkeen taivaat viimein aukesivat. Alkoi tuntua, että aina sataa. Kylvöt vuonna 2019 on pääosin tehty, mutta eräs pieni metsien ympäröimä lohko pitäisi vielä hoitaa. Mitä miettii silloin maamies, tai mitä aikoo tehdä? Mieliala olisi hyvä vasta sitten, kun kevään tärkein työ on saatettu päätökseen. Päätös hautuu ja syntyy nopeasti. Lapsena opittu taito kylvää käsin on otettava käyttöön. Niinpä siirryn tuumasta toimeen. Siemenet vaan vakkaan ja pellolle. Rytmikkäin askelin, isän opettamalla tavalla, kävellen pitkin kosteata pellonpintaa homma sujuu edelleen kuin tanssi. Heinänsiemenet, joiden kylvöstä siis on kyse, sinkoilevat kaaressa sormien välistä tasaisesti leijuen ilmaan ja putoavat nätisti hajalleen siementä huutavaan hedelmälliseen maahan. Kylväjän tunne on taivaallinen. Tämä on sitä talonpojan perustyötä, jota esi-isätkin ovat vuosisatojen saatossa toivorikkaus rinnassaan tehneet. Itse kylvö luonnon helmassa ei ole ainoa ilon aihe. Vaikka kuulo onkin heikentynyt ikääntyneellä kylväjällä, niin luonnon äänet kaikuvat silti tärykalvoille. Käki kukkuu jossakin kaukana, varikset rääkyvät vähän lähempänä. Musta pilvi kurkistaa jo uhkaavasti metsänreunassa enteillen seuraavaa saderyöppyä. Se pistää kylvömieheen vipinää. Luonnon armoilla olen valmiina ottamaan vastaan kaiken, mitä se minulle tarjoaa. Nopeasti työ sujuu. Kymmenen aaria tulee kylvetyksi melkeinpä silmänräpäyksessä. Kaikki menee nappiin. Ensimmäiset sadepisarat halkovat jo ilmaa. Tyytyväisenä kylväjä tepastelee kohden sateensuojaa. Mietin aikoja entisiä. Aikoja, jolloin kaikki työt tehtiin ilman jättimäisiä, metelöiviä koneita. Aikoja, jolloin ei ollut, eikä tarvittu askelmittareita. Aamuvarhaisesta iltamyöhään pelloilla tehtiin töitä. Hevoset hikoilivat milloin yksisiipisen kyntöauran, milloin puolitoistametrisen äkeen, milloin kapean kylvökoneen edessä. Mies puolestaan valui hikeä niiden takana. Linnut lauloivat taustalla, Paitsi lokit, jotka tulivat melkeinpä miehen saappaiden juureen matoja etsimään. ”Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi ansaitseman” lukee isossa kirjassa. Ja niin silloin oli, vielä minunkin lapsuusvuosinani. Nykypäivästä en sitten olekaan ihan varma. Traktorin pukilla jäykkänä istuessa tuntuu nimittäin, että miksi ihmisen pitää aina palella! Kirjoittaja on maata viljelevä konkari Suodenniemeltä.