Ladataan
Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Koronavirus Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Live Vammalan Yrittäjät

Vanha meijeri ja 13-metrinen piippu jäivät pikkutytön mieleen: ”Pelkäsin hirmuisesti kovaäänisesti pyörivää kirnua”

Stormin koulun lähellä oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä vanha höyrymeijeri. Sen perusti syksyllä 1888 Vesilahdesta Stormiin muuttanut liikemies Mikko Lahtinen, entinen Ylisisto. Lahtinen palkkasi höyrymeijerin koneenhoitajaksi helsinkiläisen Karl Sundströmin. Wilhelmiina-emäntä oli Tyrvään Jartun tyttäriä. Neljästä lapsesta vanhin poika kävi lyseota. Vuonna 1892 Lahtisen perhettä kohtasi suru, kun keuhkotauti katkaisi nelikymppisen miehen elämän. Wilhelmiina koetti kaupata hyvätuottoista firmaa, tai löytää vuokraajaa, mutta halukkaita ilmaantui nihkeästi. Lisäksi henkilökunta vaihtui usein. Uusi omistaja löytyi Keväällä 1903 perustettu Lopen-Salon Osuusmeijeri osti Lahtisen meijerin rakennuksineen ja ryhtyi kunnostustöihin. Vasarat ja kirveet paukkuivat ahkerasti, ja remontti valmistui loppusyksystä. Rakennuksesta tuli kaunis ja siro. Konehuone oli muurattu tiilestä ja sen uljas savupiippu kohosi 13 metriä korkealle. Meijerisalin avarissa tiloissa kiilsivät uudet Alfa Lavalin meijerikoneet, ja pihapiiristä löytyivät henkilökunnan asuinhuoneet. Osakkaita meijeriin liittyi myös Karkun Salokunnasta, ja maidonkuljetus oli huutokaupattu yli kymmenelle henkilölle. Kuskit nostelivat rattaille jopa 50 litran tonkkia, jotka palatessa kolisivat tyhjinä joppikannujen seassa. Meijerin pilli kertoi kellonajan Meijerin Isännöitsijäksi valikoitui Wihtori Pohja. Mies oli pitänyt meijeriä Isojärven Roikalla alueella. Meijerikön toimeen löytyi Hilda Heiskanen Kuopiosta ja koneenkäyttäjäksi Aukusti Aalto. Aamulla meijerin kimakka pilli huusi kello 6 ja päivällä tasan 12. Kelpasi siitä tarkistaa kellonajat. Puhelinyhtiön keskus toimi Nordlingilla (Pohjola) ja osakkaina oli ainakin Osuusmeijeri ja Veistokoulu. 13 metriä korkea piippu katosi Lisääntynyt maidontuotanto edellytti kuitenkin ajanmukaista meijeriä. Uusi laitos valmistuikin joen toiselle puolelle vuonna 1939. Sota-aikana meijerin tilat olivat armeijan käytössä. Kävin äidin kanssa ostamassa maitoa ja hyvää kirnupiimää, vaikka pelkäsin hirmuisesti kovaäänisesti pyörivää kirnua. Hilda Heiskasesta tuli Elovaaralle emäntä. Hänet muistan herttaisena vanhuksena. Vanhat joutilaat meijerirakennukset ja korkea piippu saivat mennä. Ne purettiin pois 1950-luvulla.