Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Auttava ystävä

Ihmiselle tulee aikoja, jolloin elämä tuntuu raskaalta. Elämänilo ikään kuin katoaa. Mistä ihminen silloin saa apua ja lohdutusta? Itselleni suurimman avun olen saanut ystäviltä, jotka jaksavat kuunnella murheitani ja pohdintojani. Olen todennut, että tällaisia ihmisiä on tänä kiireen ja tehokkuuden aikanakin. Vielä löytyy lähimmäisiä, jotka jaksavat kuunnella ja pysähtyä, vaikka toisen murheet olisivat sellaisia, joiden merkitystä ei ehkä itse täysin ymmärrä. Siitä huolimatta tuo ystävä kuuntelee sydämellään. Hän ei vähättele toisen murheita, vaan paneutuu lähimmäisen ahdistukseen. Olen miettinyt, mikä saa toisen antamaan aikaansa ja sydäntään lähimmäisensä murheille, vaikka asia, josta keskustellaan ei olisikaan itselle tuttu ja tärkeä. Ystävästä välittäminen on oleellista. Kuuntelemista on monenlaista. Jos tuo ystävä on todellinen ystävä, hän ei kiirehdi kertomaan omia vastaavia kokemuksiaan, vaan hänelle on tärkeämpää auttaa ja tukea ystävää, jolla on paha olla. Murheista kertoja vaistoaa kyllä, millä mielellä kuuntelija on. Onko hänellä sydän mukana. Viisaat ajatukset eivät ole tärkeitä, lähellä oleminen on. Jokaisen on kuitenkin itse ratkaistava ongelmansa. Toinen ei voi toisen puolesta elää. Vaikka viisaita neuvoja ei voikaan antaa, niin hyviä kysymyksiä tehden voi antaa tarvitsevalle apua. Ehkä auttaja löytää uuden näkökulman asiaan, ja asiat rupeavat selviämään. Jos apua pyytävälle asia on kipeä ja raskas, ei asian vähätteleminen auta. Vähätteleminen tuntuu pahalta. Jokainen ihminen kokee asiat eri tavalla. Pieni asia toiselle voikin olla suuri ja vaikea toiselle. Jos apua tarvitseva vaistoaa, että tuo lähimmäinen kuuntelee puolihuolimattomasti paneutumatta asiaan, ei apu tule lähelle. Aina voi sanoa: ”En ehkä täysin ymmärrä, miten asian koet, mutta kerro tarkemmin, miltä sinusta nyt tuntuu.” Kertominen ja asian syvempi pohtiminen yhdessä toisen kanssa saattavat auttaa asiassa eteenpäin. Kirjoitin hiljakkoin, miten olen kokenut lemmikistä luopumisen. Asia on ollut itselle raskas, mutta olen saanut paljon tukea puhelimitse, kirjeissä ja keskustellen. Suurin osa kuuntelijoista oli kokenut jotain samaa. Ymmärtäminen on silloin syvällistä. Osa heistä on hyviä vanhoja ystäviä. Joukossa on ollut myös minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. Kaikkien apu on ollut tärkeää. Sydämestäni kiitän teitä kaikkia. Nykyaika ei ole niin kova, miksi sitä luullaan. Hyvyyttä ja lämpöä löytyy. On hyvä, jos uskoo ihmisessä olevaan hyvään. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä, vaikka ulkoinen käytös ei siltä näyttäisikään.