Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tällä kerralla: Kattohuoneisto Helsingistä

Mielelläni asuisin Vammalassa. Tarkoitan tässä kohtaa Sastamalan keskustaa. Moni sanoo, ettei Vammalaa enää ole, eikä sitä sanaa sovi käyttää. Minulle Vammala on kuitenkin yhä olemassa ja puhun siitä niin lehden palstalla kuin muuallakin. Olen muuttanut Sastamalaan muualta, eikä tämä nimi-asia ole itselleni tunneasia. Mutta – Vammala olkoon Vammala, Sastamalan kaupungin keskusta. No, mutta itse asiaan. Olen miettinyt, pitäisikö kenenkään asua enää maalla. Maaseudulla. Ehkä kunnanisien ja -päättäjien mielestä ei pitäisi. Maalla asuvat ihmiset tulevat kunnalle kalliiksi. Vähälle väelle on tarjottava samoja palveluita kuin keskustan asukkaillekin. Ihmiset olettavat, että kunta kohtelee asukkaitaan tasavertaisesti. Niinhän se ei mene. Maalla asuminen on kallista paitsi kunnalle, myös asukkaille itselleen. Olkoonkin, että tontti on syrjässä halvempi, mutta talon rakentaminen Suodenniemen Säviin tai Kukkuriin Vammalassa maksaa saman verran. Maalta on pitkä matka joka paikkaan. On oltava auto tai kaksi. Ruoka on kalliimpaa, tarjoukset vähäisempiä. Jos käytät tietä, myös maksat siitä. Harrastukset ovat usein kaukana. Kuulen, kun joku nyt sanoo, että miksi maalla sitten pitää asua. En minä vaan tiedä. Kaikenlaisia testejä viljellään nykyään netissä. Vastasin yhteen niistä. Siinä kysyttiin, missä sinun pitäisi asua. Vastaus oli seuraavanlainen: Kaupunkiasuminen on sinua varten! Haluat asua siellä, missä tapahtuu. Huristelet mielelläsi joukkoliikenteellä töihin ja nautit kaupungin vilinästä. Älä missään nimessä muuta maaseudulle, sillä kaipaat citykulttuuria enemmän kuin arvaatkaan. Kattohuoneisto keskellä Helsinkiä on unelmasi. Vai niin. Vammalakin olisi riittänyt. Siinä on kylliksi citykulttuuria minulle, maalaiselle.