Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Kallis ja turha pakkoruotsi

MIELIPIDE Tällä otsikolla Tuula Helariutta kirjoitti Tyrvään Sanomissa 1.10. kammoksuen ruotsin kielen tarvetta. Lehti sattui käsiini sattuman oikusta matkan yhteydessä. Otanpa kantaa asiaan. Ensimmäiseksi kysyn: Kuka omistaa totuuden? Kävin oppikoulun Mouhijärvellä, jossa olen syntynyt. Silloin ajattelin samoin kuin T. Helariutta, etten koskaan tule tarvitsemaan ruotsin kielen taitoa. Työelämäni olen tehnyt kuntien palveluksessa lähes aina johtotehtävissä eri puolilla Suomea suomenkielisissä kunnissa, viimeksi 38 vuotta Lohtajan kunnassa vuodesta 1970. Vielä silloin olin sitä mieltä, ettei ruotsin kielen osaamisesta ole mitään hyötyä, enkä silloinkaan kehittänyt ruotsin kielen osaamistani. Mutta elämä opetti – liian myöhään. Kuinka väärässä olinkaan. Naapurimme Kokkolan kaupunki on kaksikielinen ja siitä etelään rannikkoa pitkin Vaasan eteläpuolelle kunnat ovat kaksikielisiä, ruotsin kielen ollessa usein enemmistönä. Vuonna 1972 tuli voimaan kansanterveyslaki. Yhteistyö Kokkolan kaupungin kanssa alkoi terveyskeskuskuntayhtymän kautta, olin mukana kuntayhtymän hallinnossa, jopa hallituksen puheenjohtajana. Jo silloin opin tietämään, että olematon ruotsin kielen taitoni oli harmillista ja esteenä moniin hyviin asioihin, jopa uusin tehtäviin. Olin kiitollinen, että ruotsinkieliset kiitettävästi ottivat huomioon kielitaitoni ja muuttivat puheen suomen kielelle meidän ”kielitaidottomien” tullessa huoneeseen. He osasivat käyttäytyä. Osaavatko suomenkieliset? Tehdessämme vuoden 2009 alusta kuntaliitoksen Kokkolan kanssa ruotsin kielen osaamisen tarve korostui. Haluan tällä kirjoituksella kertoa ainoastaan sen, ettei sitä vielä koululaisena ja opiskelijanakaan voi tietää, mihin elämä kuljettaa - töihin tai harrastuksiin. Sen vuoksi kannattaa opiskella kieliä, myös ruotsin kieltä. Kielitaito avaa vierasta kieltä puhuvan ymmärtämisen lisäksi ovia myös toisenlaisen kulttuurin ymmärtämiseen. Kielitaidon opiskelun avulla voi haastaa itseään, astua tietämättömyyden pyörteeseen, mutta oppia uutta. Ymmärtämällä toisen äidinkieltä näyttää myös arvostavansa kielikumppania. Turhia kieliä ei ole edes olemassa. Työmarkkinoilla kielitaito on kova ase työpaikoista kilpailtaessa. Jos vapaaehtoisesti haluaa rajata itsensä monien mahdollisuuksien ulkopuolelle, on se toki mahdollista – suomen kielelläkin. M.O.T. Vieläkin minua harmittaa, kun en osaa ruotsin kieltä, muista kielistä puhumattakaan, mutta ehkä nyt eläkkeellä tulen toimeen suomen kielellä - joten kuten. Matti Uusi-Rauva Lohtaja (Kokkolan kaupungissa)