Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Pelastavatko mesenaatit?

Sastamalan kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnalle esiteltiin Taiteen tila Sastamalassa 2016 -selvitystyö, joka käsitteli muun muassa kaupunkistrategiaksi valittua hyvää elämää, taiteenaloja sekä kulttuuri- ja taide-elämän rahoitusta. Selvitys ei ole haastattelututkimus. Selvitys ei esitä talouslukuja eikä konkreettisia toteuttamisehdotuksia. Paras anti on muutaman paikallisen yrityselämän ja kentän asiantuntijoiden kuuleminen, jotka eivät ole sitoutuneet kritikoimatta nielaisemaan kaupungin virallista toimintamallia. Varsinaisia visionäärejä selvityksessä ovat Kirsi-Marja ja Jarmo Nieminen , jotka ovat valmiita taloudellisesti tukemaan Sastamalan kulttuurin nostetta. He näkevät kulttuurin merkityksen vetovoimatekijänä, tarvitaan kuitenkin ”pörinää pyttyyn, irti totunnaisista kaavoista”. He kuuluttavat yhteistyötä, jota ei tehdä kateus silmäkulmassa, vaan avoimesti keskustellen. Yhteistyön puutetta valittaa niin ikään yrittäjä Aulis Ylönen , joka on osoittanut asiantuntevuutta kerätessään taidekokoelman, joka keskittyy paikallisuuteen. Sekä Niemiset että Ylöset ovat yrittäjiä, joilla on tekeillä näyttäviä kulttuurihankkeita: Tyrvään pappilan remontointi kulttuuritilaksi ja Sammaljoen koulun kunnostus näyttely- ja toimintatilaksi. Lautakunnan jäsenenä olen odottanut kulttuuritoimen työntekijöiden riemunkiljahdusta: ”Heti yhteistyöhön ja suunnittelemaan, miten hyödynnetään mahdolliset mesenaatit”! Oikea-aikainen rohkea tilaisuuteen tarttuminen on kulttuurin voima. Hyssyttelevän hiiviskelyn voi jättää joulutontuille. Taiteen tila -selvityksen haastatteluosuudessani esitän, että Pukstaavin suhteen tulisi punnita kaupungin ja säätiön yhteistyön saldoa, onko se tuottanut todellista taloudellista tai imagollista etua ja mitä ne ovat. Ilman saldoa ei kannata puhua Pukstaavista kirjamuseona. Olen myös arvostellut kulttuurin hajanaista ja kallista hallintomallia ja esittänyt sen tiivistämistä ja uudelleen organisointia. Kulttuurille riittää yksi johtaja, joka vastaa Pukstaavista ja kulttuurihallinnosta. Kun Pukstaaville taas haetaan johtajaa, työnkuvaa on tarkistettava ja vaadittava myös museologiaan perehtymistä, pelkkä harjoittelu ei riitä. Kaupunki avustaa säätiötä ja voi korvamerkitä, mihin ja miten avustusta käytetään - isännän ääntä on kuultu maailman sivun pikkutaloissakin! Sastamalan museon tehtävää seutukunnan muistina ei kaupungin pidä aliarvioida. Perusnäyttelyjen pitää nousta Sastamalan ja Tyrvään historiasta, johon kuuluu myös Kiikoinen. Kulttuurilautakunnan käsitellessä taiteilija-apurahoja, totesin ihmeekseni, että hakijoiden joukossa ei ollut yhtään kirjallisuuden anomusta. Kertooko se kirjapääkaupungin kulttuurin tilasta tai markkinoinnista jääköön lukijan mietittäväksi.