Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Vain sauna puuttuu

Hävittiin eilen vieraissa 3-2. Kaava oli sama kuin aikaisemmissakin otteluissa: se joukkue, joka voittaa syöttö-vastaanotto pelin, voittaa erät ja sitä kautta ottelun. Häviöstä saadulla pinnalla me säilyimme kuitenkin sarjassa toisena mahtavan Noliko Maaseikista otetun vierasvoiton ansiosta. Paikallisille belgialaisille kahden suurseuran Maaseikin ja Roeselaren pelkkä kiusaaminenkin tuntuu voitolta. Peleissä kiertää aina bussillinen loistavia faneja, jotka juhlivat vierasvoittoa kuin mestaruutta. Seura on huolehtinut loistavasti kaikki asiat. Meistä pelaajista pidetään huolta myös ihmisinä, ei pelkästään lentopalloilijoina. Asuntona on iso kolmio. Tilaa riittää ja löytyy kaikki tarpeellinen. Tai no, sauna puuttuu. Nyt joulukuun kunniaksi olohuonetta koristaa myös Ikeasta haettu joulukuusi. Ruokailen enimmäkseen kotona. Kaupoissa on isot ja laadukkaat valikoimat kaloja ja lihaa, joista saa helpolla laitettua maittavaa ruokaa. Simpukoita ei vielä tosin ole itse tullut laitettua. Joukkueessamme on ainoastaan 5 belgialaista pelaajaa, joten kaikki keskustelu tapahtuu englanniksi. Silloin tällöin jopa hieman harmittaa, että ei tule opittua edes pikkuisen paikallista flaamin kieltä. Maana Belgia on todella monikulttuurinen. Ihmiset ovat kohteliaita ja ystävällisiä. Siksikin on ollut onni päästä tänne pelaamaan ensimmäistä ulkomaan vuotta. Kaikki on vielä uutta ja etsin omia tapojani viettää arkea. Arkihan sinällään, kun siihen pääsee käsiksi, ei eroa hirmuisesti asut sitten Suomessa tai Belgiassa. Rutiinit ovat samat: treenausta, ruokailua, lepoa ja iltojen kuluttamista sohvan nurkassa. Harjoittelu on suhteellisen samanlaista kuin mihin olen tottunut. Jopa fysiikan harjoittelu on toteuttu huolella ja kunnollisesti. Mitä olen kuullut maajoukkuepelaajilta, jossakin päin maailmaa fysiikkaharjoittelu voi olla enemmän tai vähemmän omalla vastuulla. Pallotreeneissä isoin ero on, että me aloitamme treenit suoraan pallon kanssa pelaamisella, kaikennäköisillä pikkupeleillä, joihin vähitellen lisätään lyöntejä ja hyppyjä. Muuten mitään uutta, vanhaa tai muuten vain erikoista tapaa harjoitella lentopalloa ei täällä ole keksitty. Hienointa ammattilaisena pelaamisessa on ollut se, kun aina välillä tajuaa harjoituksissa, että tämähän on nyt minun ammattini. Ei tarvitse keskittyä muuhun kuin antamaan aina kaikkensa treeneissä. Nyt on ensimmäinen ja isoin askel otettu. Samalla yksi unelma on toteutunut, joten miksi jättää tähän? Nyt katsotaan, mihin Keikyän kasvatilla oikesti rahkeet riittävät. Sauli Sinkkonen Kirjoittaja on keikyäläislähtöinen ammattilentopalloilija, joka pelaa ensimmäistä vuottaan ulkomailla, Belgiassa.