Uutiset Elämänmeno Puheenvuoro Urheilu Näköislehti Blogit Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kauko matkalla: Lontooseen on pitkä matka 5 – Ponta Delgada Azoreilla

Eilen oli vuorossa matkaohjelman mukainen ensimmäinen varsinainen pysähdys. Saavuimme aamuvarhain Azoreille, joka on Portugalille kuuluva saariryhmä hyvinkin kaukana emämaastaan. Saarten pääkaupunki Ponta Delgada sijaitsee Sao Miguelin saarella. Sao Miguelissa on noin 70 000 asukasta. Azorit ovat syntyneet voimakkaan tulivuoritoiminnan seurauksena miljoonia vuosia sitten. Siitä on vielä runsaasti jälkiä saarilla. Maasta nousee geisireitä, siellä on kuumia lähteitä ja siellä täällä näkee rikkipitoisen höyryn nousevan maasta. Suurimmista tulivuorenpurkauksista on kuitenkin satoja vuosia aikaa. Saarten tuliperäisyys on luonut sinne erittäin ravinnerikkaan maaperän. Pääasiallinen elinkeino on maatalous. Satoja vuosia sitten eniten sieltä vietiin appelsiineja Portugaliin ja erityisesti Englantiin. Saarten vauraus on niiltä ajoilta peräisin. Nyt saarilla kasvatetaan appelsiinien lisäksi muun muassa vehnää, viiniä, ananasta ja teetä. Saaret ovat Euroopan ainoat teen ja ananaksen kaupalliset tuottajat. Oppaan mukaan istutetaan sinne mitä tahansa se menestyy rikkaasta maaperästä ja ilmastosta johtuen. Suomalaisittain erikoisuutena oli, että saarilla on runsaasti nautakarjaa. Se laiduntaa vuoden ympäri eikä saarilla tunneta navetoita. Karja lypsetään pelloilla siirrettävien lypsykoneiden avulla. Keskimäärin yksi lehmä tuottaa maitoa 50 litraa vuorokaudessa. Koska lannoitusta ei tarvita myös lihakarja on varmaa luomua. Kuulemma Azoreilla tuotetuilla on oma hieno arominsa. Toinen puoli maataloustuotannossa on se, että korkeista hinnoista johtuen vain 30 prosenttia kulutetaan saarilla. Siellä jylläävät suuret monikansalliset tuottajat, joiden hinnat ovat huomattavasti halvemmat. Saarten maatalouden pääasialliset vientimaat ovat manner-Euroopassa, missä ne ovat haluttuja erikoistuotteita. Aikaisemmin myös kalastus oli tärkeä elinkeino. EU on vähentänyt sen merkitystä asettamalla rajoituksia kalastuksen määrälle. Azoreita ympäröivillä vesialueilla on runsaasti valaita ja delfiineitä. Tosin ne pysyivät visusti meiltä piilossa. Toisaalta kun laivan alla on kilometrikaupalla vettä, niin sinne kyllä mahtuu näkemättäkin. Yllättävää kyllä Azoreilla ei ole pohjavettä. Kaikki kulutettava vesi on sadevettä. Kuvassa on niin sanottu tulijärvi, entinen kraateri, mihin sadevesi keräytyy ja josta se johdetaan puhdistuksen kautta asukkaille. Kuumaa vettä saarilta löytyy yllin kyllin. Kaikkiaan 65 prosenttia energiankulutuksesta katetaan kuumista lähteistä saadulla energialla. Voidaan tietysti kysyä, että mitä sitten, jos ei sada. Varasuunnitelmana on meriveden puhdistaminen. Kuumavesihanoihin kuulemma riittää tavaraa, sillä merenpohjassa on toimivia tulivuoria, jotka saattavat joskus vielä yllättää. Paikalliset eivät kuulemma ole erikseen siihen varautuneita tai huolestuneita. Sitä kutsutaan fatalismiksi eli kohtalonuskoksi. Nyt, kaikkiaan 8. matkapäivänä pilvet ovat väistyneet ja aurinko paistaa. Johan sitä on odotettukin! En edes muista milloin Tyrväällä olisin mollukan viimeksi nähnyt. Lämmintä ei varmaan ollut silloinkaan. Ihmiset ovat siirtyneet lukuisiin kansituoleihin ulos. Poikkeuksellisen tyyni meri ei häiritse edes raihnaisimpia. Matkanteon ilmavirta toisaalta estää liiallisen auringon kuumotuksen. On siis hyvä ilma kulkea kohti Karibiaa ja sen ihmeitä. Hyvä ilman toivotuksia kaikille! Kauko Kauko on Tyrviksen pitkäaikainen kestotilaaja. Kaukon kaihi on leikattu, joten nyt näkee kauemmaksikin.